Ade

Menkää tänne

2009-05-11T22:03:00.002+03:00

http://ade83.wordpress.com

Why?

2009-05-03T19:27:00.002+03:00

One drink to remember, then another to forget

2009-04-23T11:24:00.000+03:00

I never...

2009-04-14T13:07:00.000+03:00

Lägerblogg del9

2009-04-07T00:20:00.003+03:00

Maanantai 6.4
Aamulla en tajunnut mistään mitään. Vieno päänsärky kolkutteli jo ohimoilla. Jotenkin sain kerättyä itseni autokannelle ja vielä oikeaan autoon. Onneksi faija pääsi hakemaan meikän satamasta eikä aikaakaan kun könysin nollat taulussa kämpille. Kauhulla tsekkasin sähköpostit, ja mietin paljonko rästihommia pitäisi tehdä. Onneksi ei mitään kiireellistä tahi suuritöistä. Seuraavaksi heräsin lakanoiden välistä hikisenä puolen päivän jälkeen. Hoitelin heti kärkeen kisailmoittajan hommia ja järjestelin muutenkin asioita. Sitten olikin leiripyykin pesun aika. Päivästä oli tulossa selkeä lepopäivä ainakin fyysisiltä aktiviteeteiltaan. Mitä nyt syke löi satasta koko ajan. Päätin samalla vetää viivan tälle viikolle suunniteltujen harjoitusten yli. Onneksi Gurukin soitteli, tosin täysin muissa asioissa, ja vahvisti tekemäni päätöksen. Loppuillan istuin koneella ja fiilis tummeni koko ajan. Tosiasiat pitää vain joskus kohdata, vaikka se sattuukin kovaa.

Blogi jää nyt hetkeksi tauolle. Palataan taas joskus.

Lägerblogg del8

2009-04-06T23:52:00.002+03:00

Sunnuntai 5.4
Kisapäivä ja herääminen oli täyttä tuskaa. Tunnin automatka kisapaikalle taittui kuitenkin leppoisasti auton ratissa. Lämmin kevätkeli oli mennyttä ja sateen uhkakin oli ilmassa. Suoraan sanottuna ei ollut juuri kisafiilistä. 8,6km toinen osuus olisi kuitenkin taivallettavana. Verryttelin puoliväkisin sen perus 10min. Aloituksessa AP kulki alussa hyvin, mutta vaihdossa eroa oli aika reilusti keulaan.

Läksin kuitenkin tosissaan matkaan, mutta en meinannut millään päästä sisällä karttaan ja maastoon. Maasto osoittautui raskaaksi ja pisteetkin olivat tarkasti otettavia. Pientä koukkua tuli vähän väliä. Ennen yleisörastia aloin olla jo aika väsynyt enkä uskaltanut katsoa loppurataa. Yleisörastilta lähettiinkin vielä lenkille kartan toiseen reunaan, ja selkäranka notkahti totaalisesti. Loppulenkillä hyydyin täysin ja otin koukkua reilusti. Jälleen kerran vaihtoon löntysti lyöty mies. Ei taaskaan mihinkään.

Kisapaikalla värjöttelyn ja majoitukseen ajelun jälkeen olin aivan niitissä. Lepoon ei kuitenkaan ollut aikaa vaan ruokailun ja siivouksen jälkeen olin taas auton ratissa kohti Tukholmaa. Laivallakaan ei juuri tullut levättyä, vaikka olisi pitänyt. Ei näin. Jotain henkevää keskustelua saatiin kuitenkin aikaiseksi. Toivottavasti osa kantaisi vielä joskus hedelmää.

Lägerblogg del7

2009-04-06T23:37:00.002+03:00

Lauantai 4.4
Heräsin yllättävän pirteänä aamupalalle. Päivä näytti jo tässä vaiheessa kauniilta. Suuntasimme aamuharjoitukseen Tiomilan 2010 lähimaastoihin. Priimaa settiä vaikuttaisi olevan luvassa. Juoksin kaksi 2,5km rataa kevyesti. Suunnistus oli taas hanskassa, vaikka jalat vähän painoivat. Lämpötila kohosi taas auringossa 20 asteeseen. Päivällä en jaksanut maata sisällä, vaan hengailin ulkona pihakeinussa, ja käytiin siinä pienellä fiilistelykävelylläkin ihailemassa maisemia korkean kalliomäen päältä. Shortsit ja T-paita ois ollut oikea varustus.

Illalla päätin, että treenaaminen oli tämän leirin osalta tässä. Käytiin Mäksän kanssa vain lyhyellä iltaverkalla kokeilemassa onko sähköaidassa sähköt päällä. Ei ollut. Seuraavan päivän Kolmårdskavleniin ajattelin lähteä tekemään parhaani, ja katsomaan mihin se riittää.

Lägerblogg del6

2009-04-06T23:18:00.002+03:00

Perjantai 3.4
Aamusella mestoille saapui pääosat Ankkurin leiriporukasta. Oli taas hauska nähdä pitkästä aikaa porukka koolla. Aamupäivällä juoksin kevyen suunnistusharjoituksen majan lähimaastossa. Suunnistus oli lupaavasti hanskassa lähes loppuun asti. Lämmin ilma ja hyvä kulku lisäsi fiilistä entisestään. Illalla olisi luvassa kauden avaus Svartnatan merkeissä. Päivä kului elpyessä ja röhnötellessä majalla. Snookerin seuraaminen Eurosportilta oli sopivaa viihdettä kisaa odotellessa.

Kovista odotuksista huolimatta Svartnatasta ei jäänyt oikein mitään käteen. Olin tässä kahdenmiehen yöviestissä avausosuudella. Alkuvauhti oli rauhallista, mutta silti jaloissa painoi yllättävän paljon. Otin ykköselle heti parin minuutin koukut, ja homma oli sitä myöten selvä. Alkurata ei muutenkaan tarjonnut mitään hienoja suunnistuselämyksiä, vaan lähinnä polku/tiejuoksua. Loppurataa odotin innolla, koska se näytti haastavalta. Sekin into mureni aika pian maaston osoittauduttua huonokulkuiseksi eikä se lopulta ollut edes kovin vaativaa. Lopulta laahustin lyötynä miehenä vaihtoon. Kulku oli huono enkä siksi jaksanut suunnistaa. Perussettiä. En kuitenkaan jaksanut murehtia kauaa, sunnuntaina olisi uusi kisa taas.

Lägerblogg del5

2009-04-06T22:51:00.002+03:00

Torstai 2.4
Taas aivan liian aikainen herätys. Olimma nimittäin lähössä Sävedalenin aamureeniin. Teemana oli 6km yhteislähtö ilman hajontaa. Yritin muodon vuoksi hieman verrytellä, mutta elimistö ei oikein suostunut yhteistyöhön. Ei muillakaan toki meno niin herkältä näyttänyt, ei varsinkaan HP:llä. Kolmoselle asti ajeltiin melko lailla porukassa, mutta lippua rastilta ei löytynyt. Toden kanssa etsittiin vielä senkin jälkeen kun muut olivat jo menneet. Maku harjoituksesta mureni tietysti jonnin verran. Loppupuolella otettiin pieni oiko ja päästiin vielä letkaan mukaan. Loppu tulikin sitten ihan vauhdikkaasti.

Iltapäivällä oli vuorossa siirtyminen Ankkurin leirille Finspångiin. Otin GBG:stä nopean X2000-junan Katrineholmiin ja sieltä regionaltågetilla Norrköpingiin. Hetken odottelun jälkeen Tiomilaleiriltä tulevat Mäksä, Lasse ja venäläiset poimivat meikän kyytiin. Finspångin majalla otettiin illalla vielä pienet "palauttavat" sählymatsit.

Fade to black

2009-04-06T19:07:00.003+03:00

Synkkä päivä lähenee loppuaan, vaikka synkimmät hetket taitaa olla vielä edessä. Luulen, että uni ei tule ja muutenkin v-käyrä kasvaa vielä pitkään. Huomisestakaan ei varmasti ole tulossa yhtään parempi. Vaikka olin reilun viikon poissa, ja olen ollut kotona vasta puoli päivää niin silti alkaa ahdistaa. Miksi kaikki pitää olla niin *itun vaikeaa. Haluan pois ja äkkiä. Mielellään kauas.

Anteeksi tästä, tällästä se välillä on.

Lägerblogg del4

2009-04-01T22:19:00.002+03:00

Ke 1.4
Eilinen reilun kolmen tunnin päivä tuntui mukavasti jaloissa aamusella. Siksipä kävimmekin vain vajaan puolen tunnin aamupäivähölkällä, koska illalla olisi luvassa priimaa suunnistustreeniä. Melko jäykillä jaloilla köpöttelin ja oli pakko vähän venytelläkin. Lämpötila oli varjossakin 15 astetta, joten iltapäivällä läksimme keskustaan patsastelemaan. Käytiin taas muutamat urheilukaupat läpi, ja tällä kertaa löytyi jotain ostettavaakin. Tode ainakin osti aivan järjettömän kalliin ydinpomminkestävän kassin. Kaupungilla kävellessä huomasi kyllä selvästi, että kesä on tulossa.

Illan suunnistustreeninä oli viime kesän JWOC-keskimatka. Matkalla haettiin fiilistä AutoTekno2000-levystä. Eihän noi jalat tosin siitä miksikään parantuneet. Maasto oli juuri niin hienoa kuin kartaltakin saattoi päätellä. Rata ei mielestäni tosin ollut mitenkään äärimmäisen vaativa, mutta ehkä kilpailuvauhti ja MM-kisan tuoma jännitys saattoi lisätä vaikeusastetta. Itse läpsyttelin silleen rennonreippaasti suunnistukseen keskittyen. Mäkeä oli kyllä reitille saatu ihan reilusti ja kanervikkoa oli paikoitellen hidastamassa. Hyvä reeni tuli tehtyä. Iltasella maisteltiin muutama palauttava erikoisolut aikaisempien iltojen bulkkioluen vastapainoksi.

Lägerblogg del3

2009-03-31T23:16:00.002+03:00

Ti 31.3
Aamulla Tode läksi pitkästä aikaa kouluun. Itse lähdin juoksemaan pitkää suunnistusharjoitusta karttalenkkityyliin. Delsjön alueen polkumäärästä johtuen juoksin kartalla, josta oli polut poistettu. Aika paljon tuli mäkeä ja vaativaa suunnistustakin. Jalat ei vaan olleet kovin tuoreet ja hengitystäkin ahdisti jonkin verran. Ladustakin tuli ehkä aavistuksen pitkä ajatellen illan reeniä, mutta toisaalta leirillähän tässä ollaan. Loppupäivän ennen illan treeniä käytin lepäilyyn ja surffaamiseen.

Illalla oli sitten vuorossa IFK:n intervallit mallia golfbanarundan. 6x5 minuuttia täpöä 2min palautuksella oli siis ohjelmassa. Alussa olin aivan ihmeissäni, kun kaikki äijät lähti paukusta kuin hauet rannasta. Onneksi vauhti kuitenkin tasoittui harjoituksen edetessä enkä ollutkaan aivan statistin roolissa. Täytyy kyllä sanoa, että herrat Christian Christensen, Christian Nielsen ja Jonas Pilblad vetivät aivan jäätävää kyytiä. Mukavahan siellä oli painella, kun porukkaa oli viivalla varmaan 20. Treenin jälkeen IFK:lla oli Tiomilajärmäilyt Kamratgårdenilla ja meikä lähti juosten himaan. Tietysti eksyin matkalla ja loppuverkasta tuli hieman ylipitkä. Aika nahka olin, kun pääsin viimein perille.

Lägerblogg del2

2009-03-31T15:01:00.002+03:00

Ma 30.3
Heräsin aivan laittoman aikaisin, vaikka illalla tuntui siltä, että nukun ainakin puolille päivin. Aamusumppien jälkeen suunnattiin suunnistamaan. Torslanda oli maasto ja muistot kevään 2005 leiriltä vielä tuoreet. Maasto oli juuri niin vaativa ja vaikeasti juostava kuin muistinkin. Teemana oli mäkiharjoitus tietysti maaston vaikeimmalla alueella. Kartta oli suurennettu 5000:ksi, mutta silti olin vähän pönttö sekaisin. Ihan hyvä herätystreeni talven jälkeen.

Iltapäivällä käytiin keskustassa safkaamassa ja kaffella. Kierrettiin samalla muutamat ostarit, mutta en viittinyt ostaa mitään, kun on muutenkin tavaraa aivan liikaa. Kaupunkikierroksen aikana univelat iski päälle, ja oli pakko suunnata kämpille lepäämään.

Illalla juostiin IFK:n "majalle" elikkäs Kamratgårdenille. Tode jäi Matten kanssa tekemään styrkkaa salille, mutta meikähän ei semmosia enää tässä vaiheessa kautta:) Juoksentelin siinä lähimaastoissa hyvävauhtisen lenkin sisältäen lyhyitä vetoloisia ja juoksutekniikkaa. Aika hienot on lenkkimaastot Göteborgilaisilla.

Lägerblogg del1

2009-03-30T10:23:00.006+03:00

Aattelin tossa ennen reissua, että ois hauska laittaa jotain päiväkirjatyyppistä settiä eetteriin. Tässä tulee hieman viiveellä kolmen ensimmäisen päivän tapahtumat.

Perjantai 27.3.09
Q-luokan säästöhytissä hyväähuomentagomoron kajautettiin ilmoille jo 5.15. Heräilin kuitenkin vasta kuuden aikoihin ostoksille ja sen jälkeen herättelemään poikia ysikannen hyttiin. Tästä olisi alkava usean tunnin ajomatka Tukholmasta Kööpenhaminaan. Poijat eli Maco, Mäksä, Lase ja Dima olivat på vej til Spring Cup, mutta itsehän olin menossa viettämään rentouttavaa viikonloppua Hallan Pedron luokse. Tarkoituksenahan oli ajella ensin Jönköpingiin IKHP:n majalle lenkille ja sen jälkeen keskustaan kebsulle. Itse otin kuskinhommat ilomielin vastaan, koska muilla potentiaalisilla kuskeilla oli kisat vielä samana iltana eikä heitä sopinut rasittaa turhaan. Ajokeli oli osan matkaa sellainen, että olin oikein iloinen nelivetopakun tuomista ominaisuuksista. Se nimittäin kulki ohituskaistan sohjoloskassa kuin juna, toisin kuin edellä ohittamaan lähteneet henkilöautot.

Lumisissa olosuhteissa juostun lenkin jälkeen vedimme kebsut naamaan ja jatkoimme huomattavasti paremmissa olosuhteissa matkaa Helsingborgiin. Helsingborgista siirryimme Scandlinesillä Helsingöriin ja jatkoimme matkaa kohti Köpistä. Kööpenhaminaan osuimme tietysti perjantai-illan ruuhkaan ja kartta Pedron luo meikällä oli vain omassa muistissa. Pienten kämmäilyjen ja yhden puhelinsoiton jälkeen löysimme kuitenkin perille. Itsellä tosin oli hermo aivan loppu. Isolla autolla ruuhkassa vieraassa kaupungissa oikean tien etsiminen ei kuulu suosikkiharrastusteni joukkoon varsinkin kun Köpiksessä ei autolla edes kannata liikkua. Siellä kun pyöräily on the juttu, ja pyöräilijät sekä kävelijät ovat kuninkaita liikenteessä. Poijat jatkoivat siitä sitten suorilta kohti Spring Cupia. Me lähdimme Pedron kanssa tutustumaan kaupunkiin ja käytiin muutamalla olusellakin. Liikuimme tietysti fillareilla.

Lauantai 28.3 + Sunnuntai 29.3
Lauantaiaamusta ampaisin lenkille läheiseen puistoon. Oli varsin kaunis päivä ja saattoi siellä puistossa olla toinenkin lenkkeilijä. Aattelin ensin juosta jonkun vetoreenin, mutta turistilenkkihän siitä tuli. Puiston vieressä oli myöskin eläintarha, mutta harmikseni elefantit olivat sisätiloissa. Päivällä lähdimme turistikierrokselle cityyn. Kävimme alkuun vapaakaupunki Christianiassa. Siellä sitä oli hippien kyhäämiä rakennuksia ja kadulta sai haluamaansa piristettä suoraan kioskista. Tuoksu ilmassakin oli hmm... mielenkiintoinen. Christianiasta siirryimme syömään pasta-annokset ja siitä kävelykatu Ströketille, jossa treffasimme Saarion Juhkin. Jatkoimme turistikierrosta tsekkaamalla mm. kuningattaren linnan ja yksityisen rakennuttaman ja kaupungille lahjoittaman oopperatalon.

Ilta alkoikin olla turistikierroksen jälkeen jo siinä pisteessä, että piti alkaa valmistautua illan festeihin. Valmistautuminen tarkoitti tietysti paria olutta mukavassa pikkupubissa. Ehdimmehän me siinä myös käymään Pedron työkaverin luona pelaamassa pari matsia FIFA09:ä. Varsinaisiin bileisiin siirryimme tietysti fillareilla. Festit oli kotibiletyyppiset systeemit mukavassa kommuunissa, jossa asui hmm... no ainakin pari suomalaista. Porukkaa oli paikalla ihan reilusti ja varmaan lähemmäs kymmenestä eri maasta. Illan aikana tuli käytyä läpi ainakin Slovakian jääkiekkomenestys, Itävallan kovat mäkihyppääjät, Tanskan kovat pyöräilijät, ja erot Suomen ja Tanskan kaupunkipyöräilykulttuurissa. Hauskaa riitti ja tuli tutustuttua mielenkiintoisiin ihmisiin. Takaisin Pedron luona olimme aikaisin aamulla lyhyen kaupunkikierroksen jälkeen.

Lyhyiden unien jälkeen pitikin siirtyä melko tuskaiselle reissulle Kööpenhaminan ja Helsingörin kautta Göteborgiin. Olo ei nimittäin ollut kovin vahva, voin kertoa. Autossa tuli kuitenkin käytyä läpi IFK:n Spring Cup menestys Toden, Matten ja HP:n kanssa. Illalla olo oli jo siinä määrin hyvä, että käytiin Toden kanssa lyhyellä verkkalenkillä.

Så länge fötterna bär, så länge lungorna kan

2009-03-24T19:50:00.003+02:00

Pitäs varmaan taas heittää blogin lukijalle pientä raporttia menneestä ja tiedottaa tulevasta. Ylläksen leiri saatiin päätökseen lauantaina. Kilometrejä en laskenut enkä keräillyt tuntejakaan. Hiihtelin fiiliksen mukaan ja pääasiassa suht reippaasti. Yhden kovan tein myös juosten. Suunnitelmien mukaan siis mentiin, mutta sukset löin öljyyn jo perjantaina eli päivää leirin päättymistä aiemmin. Syynä oli tietysti koko talven vaivannut selkä. Aattelin, että parempi antaa sen rauhoittua ja jätin lauantain pitkän hiihtämättä. Aiemmin kirjoitin hiihtomäärien merkittävästä laskusta ja yrityksestä korjata tilanne. Tämän talven saldoksi tuli mukavat 78h. Nyt sitten vain siirtämään hiihtojumeja juoksukunnoksi ja -vauhdiksi.

Torstaina suuntaan Tanskaan kolmen päivän "lomalle" ja sieltä vajaaksi viikoksi Göteborgiin opettelemaan suunnistusta Mattilan Toden kanssa. Göteborgista siirryn Ankkurin leirille Finspångiin opettelemaan lisää suunnistusta ja siinä sivussa avaamaan kilpailukauden. Siinä siis tulevien kymmenen päivän ohjelmaa. Tarkoitus on suunnistaa sopivan paljon ja mahdollisimman reippaasti. Kotimainen kauden avaus tapahtunee Kevätyön viestissä.

Sekoitat mun maailman

2009-03-02T20:38:00.003+02:00

Oli taas sellanen olo, että vois kirjoittaa jotain. Se meni äkkiä ohi, koska en keksinyt mitään kirjoitettavaa. On vaan niin tylsää. Ei mitn tekemistä. Ainahan vois tehä jotain koulujuttuja tms, mutta tylsää sekin on. Leffoja oon kattellu, uutta musiikkiakin ostin ja lenkillä on käyty.
Tosin viime viikko meni reenien osalta pieleen. Hiihtokulku on ollut siinä määrin kohdallaan, että ilmeisesti hiihtelin lenkkejä liian kovaa ja siitähän seurasi pieni väsy. Saatto siinä olla jotain flunssanpoikastakin, ja viime viikko meni aika pitkälti elpyessä. Samalla katosi kulku ja nyt ei kuje enää.
Onhan toi alaselkäkin tietty edelleen kipeänä, ja nyt olen jo harkinnut lääkärissä käyntiä. Ei se kyllä vielä ole hiihtoa eikä juoksua haitannut, mutta tätäkin tekstiä kirjoitan seisaallaan. Tulin nimittäin siihen tulokseen, että meikän työtuoli on aivan surkea. Pitäs hommata uusi.
Synttäreitä tuli juhlistettua ruokailemalla pitkähkön kaavan mukaan, ja sen jälkeen perinteistä suomalaista juhlimista vielä pidemmän kaavan mukaan. Vanha ja väsynyt olen kuitenkin.
Vielä pari viikkoa hiihtoleiriin ja neljä kevätleiriin.

Olla parempi tahtoisin

2009-02-16T21:22:00.001+02:00

Viime aikoina olen ollut melko hyvissä fiiliksissä. Olen jaksanut urheilla hyvin ja hiihtokunto onkin vahvassa nousussa. Toivottavasti juoksukin joskus vielä kulkee. Olen saanut asioita junailtua haluamaani järjestykseen ja kevät näyttää ihan leppoisalta.
Kaikki asiat eivät kuitenkaan mene niin kuin elokuvissa tahi saduissa. Tai sitten menee ja sankari nousee vaikeuksien kautta voittoon, pelastaa maailman, saa kauneimman prinsessan rinnalleen ja tietysti puoli valtakuntaa.
Opiskelujen suhteen on myöskin edistystä tapahtunut eli sen suhteen ei tarvitse stressailla vähään aikaan. Kandidaatintutkinto pitäisi olla kevääseen mennessä kasassa ja se on hienoa. Jos sama tahti jatkuisi niin olisin sitten seuraavana keväänä maisteri. Kuulostaa hurjalta.
Olen kuitenkin miettinyt paljon mitä oikeasti haluaisin tehdä. Mitä ensi kesänä, ensi vuonna tai viiden vuoden päästä? Jotain radikaalia pitäisi keksiä. En tosiaankaan haluaisi vielä työelämään. Tai no ensin pitäisi tietysti olla töitä enkä näe itseäni välttämättä täysin sen alan hommissa mitä opiskelen. Onhan mulla tietysti jotain ideoita, mutta ei julkaisukelpoisia.
Täytyy katsoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan...

Lisää spekulointia

2009-01-25T21:33:00.003+02:00

Unohdin laittaa taannoiseen harjoitusmääräkirjoitukseeni hiihto- ja pyöräilymäärät. Hiihtohan on yksi mukavimmista ja tehokkaimmista harrastusmuodoista talvella ja pyöräily puolestaan kesällä. Mielenkiintoista dataa löytyi kun kaivelin vanhoja harjoituspäiväkirjoja. Katselin tossa hiihto- ja pyöräilymääriä vuosien 2005, 2006, 2007 ja 2008 osalta.

2005 hiihto 121h, pyöräily 72h
2006 hiihto 105h, pyöräily 44h (puuttuu joitain viikkoja)
2007 hiihto 57h, pyöräily 62h
2008 hiihto 19h, pyöräily 12h

Melkoista laskusuhdannetta on hiihto- ja pyöräilymäärien suhteen. Samaan tahtiin on laskenut myös meikäläisen kunto. Eli voimme vetää johtopäätöksen, että mitä enemmän hiihdän ja pyöräilen, sitä kovemmassa tikissä olen:) Juoksumäärät ovat nousseet vuodesta 2005 vuoteen 2008 noin 30h samalla kun harjoitustuntien kokonaismäärä on laskenut ~500 -> ~300.

Viime vuosina olen yrittänyt hakea juoksuun vauhtia ja herkkyyttä. Siihen yhdistelmään ei oikein suuret hiihto- ja pyöräilymäärät sovi. Toisaalta ei se juoksuvauhti eikä varsinkaan herkkyys ole mihinkään ainakaan parantunut. Lähinnä se on vain syönyt miestä, koska meikästä ei näköjään saa juoksijaa millään. Luulen, että onkin edessä paluu vanhaan, monipuolisempaan ja määrällisesti isompaan harjoitteluun. Tietysti fiiliksen mukaan!
Semmosta tällä kertaa.

Gory, gory, what a hell of a way to die

2009-01-13T17:29:00.002+02:00

He ain't gonna jump no more. Tuttuja sanoja ainakin Band of Brothersin ystäville. Loistava sarja 101. maahanlaskudivisioonan ja sen Easy-komppanian vaiheista toisessa maailmansodassa. Itsekin olen katsellut sarjan monta kertaa DVD-levyiltä. Suosittelen katsomaan, vaikka ei olisikaan sotaelokuvien ystävä. Omat suosikkini sarjassa ovat yllätys yllätys Richard Winters ja Lewis Nixon. Tämä parivaljakko tasapainottaa toisiaan sopivasti. Älä lue eteenpäin jos et halua paljastuksia sarjan vaiheista:)

Winters on loistava johtaja ja etenee urallaan koko sarjan ajan joukkueenjohtajavänrikistä pataljoonan komentajaksi eli majuriksi saakka. Hän saa teoillaan ja esimerkillään miestensä luottamuksen. Nixon taas ei ole niin kiinnostunut sodasta ja on aluksi tiedustelu-upseerina, mutta alennetaan lopussa operaatioupseeriksi. Hänelle maistuu enemmän viski eikä hän viihdy oikein "herrojen" seurassa. Erityismaininnan saa vielä Ronald Speirs, joka on hieman sotahullu ja äärimmäisen rohkea. Mieleenpainuvin kohtaus Speirsin osalta sarjassa on Easy-komppanian hyökkäys, jossa luutnantti Dike odotetusti epäonnistuu komppanianpäällikkönä ja Winters määrää Speirsin ottamaan Easyn johtoonsa ja viemään hyökkäyksen loppuun.

Oho, tulipas pitkä setti B of B:stä. Sori, innostuin.
Olen taas muuttanut Jyväskylään. Kävin tänään pitkästä aikaa luennolla ja luin jopa tenttiin. 1,5h koulupäivän jälkeen laitoin nastarit jalkaan ja kirmaisin lenkille. Juoksukeli ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen, koska jäätä, lunta ja märkää riittää. Nautiskelin kuitenkin Laajavuoren poluista noin tunnin verran. Uskon, että tällä hetkellä jokainen tehty treeni parantaa fiilistä ja antaa pohjaa koko ajan kovenevaa harjoittelua varten. Nousujohteisuus on nyt tärkeätä, koska reilun kuukauden tauon ja pienten sairastelujen jälkeen en oikein voi heti lyödä kaikkea peliin. Tenttiin luku jatkukoon...

Numerot

2009-01-06T16:08:00.003+02:00

Pittäähän sitä nyt numerovriikeille jottain pekuloitavvaa antaa. Eli tässä kylmät perusfaktat kahden viime kauden reeneistä:

2007

total 398h
tempo 43,5h 11%
distans 330h 83%
styrka 24,5h 6%
orienteering 28,5h
innebandy 12h

2008

total 319h
tempo 62h 20%
distans 238,5h 74%
styrka 18,5h 6%
orienteering 55,5h
innebandy 23h

Hajoitusmäärien osalta säälittävää räpellystä! Vuoden 2008 määrä on luultavasti heikoin kymmeneen vuoteen. Toisaalta tavoitteissa onnistuin eli kovia harjoituksia oli sekä prosentuaalisesti ja määrällisesti enemmän kuin 2007. Myös suunnistus- ja säbämäärät kasvoivat reilusti. Kevääksi 2009 pitää ottaa lisää perustyöstöä ohjelmaan, koska se maraton on tosiaan tulossa. Pääpaino on kuitenkin kovissa harjoituksissa ja vauhdin hankinnassa. Säbän määrä ei ainakaan kasva, mutta suunnistusmäärää on tarkoitus nostaa edelleen reippaasti. Tiomilan ja kesäkuun alun välisen ajan käytän pelkästään maratonharjoitteluun eli lenkit asvaltille ja ehtii siinä muutaman ylipitkänkin juosta.

Ei otsikkoa

2009-01-04T21:52:00.002+02:00

Vuosi 2009 on alkanut. Loppuvuoteen 2008 liittyi kaikenlaista hässäkkää. Kandin tutkielman ensimmäistä palautettavaa versiota kasasin vuoden viimeisinä päivinä aika lailla hiki hatussa, koska deadline lähestyi. Valmista tuli, mutta tuskin siitä positiivista palautetta on luvassa. Joulukuun puolessa välissä olin reilun viikon ajan sotaharjoituksissa. Oli mukava päästä vähän taistelemaan ja nähdä vanhoja kavereita. Lisäksi ohjelmaan kuului tietysti perinteiset joulun vietot. Mennyttä vuotta en sen enempää jaksa muistella, vaan katse on suunnattu jo eteenpäin.

Tammikuussa täytyy pitkästä aikaa istahtaa taas koulun penkille sanan varsinaisessa merkityksessä. En ole vielä täysin päättänyt kuinka paljon jaksan kevään aikana opiskella, mutta pari kandidaatin tutkintoon vaadittavaa pakollista kurssia on vielä käymättä. Ne täytyy ainakin läpäistä ja ehkä otan siihen kylkeen jotain mielenkiintoista kuten rahoitusta ja kieliä.

Lenkillä täytyy käydä. Tukholman maratoniin on viisi kuukautta ja juoksuvire tällä hetkellä tosi huono. Joulukuun aikana ehdin urheilemaan vain satunnaisesti ja parhaillaan olen kipeänä. Kunto ei varmasti ole kadonnut mihinkään, mutta pientä herättelyä se taas vaatii. Toivottavasti Jyväskylässä on myös hiihtokelejä, ettei tarvi pelkästään juoksua harrastaa. Keväällä on tarkoitus leireillä seuran leirien lisäksi ainakin Göteborgissa ja Ylläksellä. Suunnistustaitoprojektin osana taitoleiri Göteborgissa on aivan loistava ja Ylläksellä olisi tarkoitus viikolla 12 työstää kevään kovin määräviikko.

Noh, mutta saapi nähdä miten homma etenee. Ensin pitäisi selviytyä flunssasta.

Joulua

2008-12-23T19:33:00.002+02:00

Hyvät joulut kaikille lukijoille. Palailen asiaan ensi vuonna. Nyt on nimittäin kiire.

Aivan loppu

2008-12-02T13:36:00.000+02:00

Tässä vähän surullista musiikkia

Vaikeita aikoja

2008-12-01T15:50:00.002+02:00

Mistään ei nyt oikein tule mitään. Hommat ei suju ja päässä pyörii liian paljon kaikkea muuta. Pieni flunssakin painaa päälle. Uni tulee vasta pikkutunneilla ja sitten heräilen vasta puolilta päivin. Kandityön palautukseen on aikaa tasan kuukausi. Kiire tulee. Prkl.
Viikonloppuna oltiin leirillä Somerolla. Perjantaina avattiin kovalla sählyllä Halikossa ja lauantaina siirryttiin kauaksi korpeen. Lauantaina suunnistelin kevyesti ja lenkkeilin kevyesti. Sunnuntaina vaeltelin vielä kevyemmin. Lisäksi pelasin vähän pingistä kovaa. Aika kohmeessa ja väsynyt olin koko leirin ajan. Syyt ovat luettavissa ekasta kappaleesta.
Nyt ei kyllä oikein ole mitään positiivista kerrottavaa. Eiku onhan, voitin lotossa 11€.

Lopuksi kaunista musiikkia

"This is the life...

2008-11-24T10:37:00.003+02:00

...and you wake up in the morning your head feels twice the size." Näin lauleskelee Amy MacDonald. Ja hienosti laulaakin. Samanlaisia fiiliksiä on ollut tässä viime aikoina melko usein. Viimeiseen kolmeen viikkoon on mahtunut opiskelijoiden pm-kisoja, klamydian keikkaa, sählyturnausta ja olutjahtia. Hienoja tapahtumia ja hienoja hetkiä on ollut riittämiin. Olen tavannut paljon uusia mukavia ihmisiä ja nähnyt vanhoja kavereita vuosien takaa. Univelkaa on kertynyt kymmeniä tunteja, mutta luultavasti maailmakin on parantunut samaan tahtiin.

Nyt on tullut kuitenkin taas aika hiljentyä ja rauhoittua, keskittyä vihdoin leipätyöhön. Kandityö pitää saada valmiiksi ja lenkille pitää venyä useammin. Ei siinä sen kummempaa.

"Where you're gonna go and where you're gonna sleep tonight?"

Onk ny hyvä?

2008-10-29T15:43:00.004+02:00

Joojoo tätä tää pöntön sekoaminen teettää. Voi olla, että seuraavien parin kuukauden aikana juttujen taso laskee entisestään. Syynä on kandidaatintutkielma, joka nyt ei sinänsä ole mikään ponnistus. Tiedän vain, että en jaksa keskittyä 10min kauempaa kerrallaan sen tekemiseen. Inspiraation löytymiseen tarvittavan ajan käytän tietysti turhanpäiväiseen netissä roikkumiseen ja varmasti myös tänne kirjoittamiseen.
Urheilusta puhumista pyrin välttämään viimeiseen asti. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö kävisi lenkillä. Luultavasti tulee käytyä 2-4 kertaa päivässä urheilemassa. Sisällä ollessa kun tahtoo pää hajota aivan täysin. Joo ei mulla muuta, kattellaan taas.

Päivän biisi:
I'll fly with you

Småkke

2008-10-28T18:05:00.003+02:00

Joo Småkke on aina Småkke. Mitään poikkeusta ei tänäkään vuonna ollut. Tärkeintä tietysti oli yhdessäolo ja järmäilyt kavereiden kanssa. Kisa meni taas kerran penkin alle. Alkuverryttelyssä vielä kulki, mutta ykkösen jälkeen ei. Jossain kakkosrastin jälkeen sain kiusakseni yllättävät vatsakrampit. Ei ole sellaisia muistaakseni koskaan vielä ollutkaan. Juoksu ei sen jälkeen ollut mitenkään mukavaa. Jossain perälenkillä mietin että en pääse täältä koskaan pois. Tulihan se maalikin sieltä lopulta, mutta eipä se paljoa oloa helpottanut. Se siitä.

Yökeihäänheitossa tyydyin katsojan ja kannustajan osaan. Sen jälkeen pienet spekuloinnit ja seuraavana aamuna virkeänä kisapaikalle. Sanoin illalla, että meitin päivämiehet vetää jäätävän hyvin ja niinhän ne oikeastaan vetikin. Varsinkin Mädi. Hyvällä mielellä voitiinkin siirtyä bussimatkalle, johon kuului tietysti peruskuviot mäkkärisafkoineen ja yhteislauluyrityksineen. Laivalla totesin humppiksen menon vaisuksi ja olin lähes aikeissa mennä nukkumaan. Lopulta tuli kuitenkin nukuttua se perus pari tuntia. Kivaa oli, vaikka ei varmaan kaikkien mielestä.

Kouluhommat tahtoo nyt vähän kaatua niskaan ja pönttö on sen verran sekaisin ettei pysty keskittymään mihinkään.

Ilmoja pidelly...

2008-10-24T13:38:00.002+03:00

"Ja siitä ens kauesta kirjoitan lisää ensi viikolla." No, meni reilu pari viikkoa, mutta tässä on jotain. 25-manna meni ihan ok. Ykkösjoukkuekutsu tuli lopulta ja se oli tärkeää. Tilanne ei kuitenkaan missään nimessä ollut mitenkään helppo. Tiesin, että oli olemassa ehkä yksi henkilö itseni lisäksi, joka luotti minuun. Olin se heikko lenkki, jonka suoriutumista muut pelkäsivät. Tätä enkä mitään muutakaan epäolennaista en kuitenkaan lähtöhetkellä miettinyt vaan annoin mennä. Suoritus oli ihan kohtuullinen, ehkä 1,5min tuli koukkua. Juoksu oli kevyttä, mutta voimatonta. Olin itse tyytyväinen juoksuun ja palautteen mukaan pari muutakin. Joukkueen suoritus on kuitenkin tärkein. Parempaa odotettiin. Ens kauella sit taas.

Ens kausi tulee. Myös minun kohdallani. Jos 25-manna olisi mennyt aivan persiellensä niin olisin tosissaan joutunut miettimään. Koulun puolesta ei pitäisi olla mitään esteitä harjoittelulle. Aion siis satsata taas parin hiljaisemman kauden jälkeen harjoitteluun vähän paremmin. Pohjat on kunnossa joten uskallan laittaa kaiken peliin. Myös taito/mentaalipuoleen on tarkoitus kiinnittää huomiota aiempaa enemmän. Katsotaan kuin äijän käy.

Still alive

2008-10-06T21:45:00.004+03:00

Älkää vielä poistako tätä blogia suosikeista. Kyllä mä tänne vielä kirjoitan. Ihan oikeesti. Tässä on vaan taas ollut kaikenlaista vääntöä puhumattakaan harmeista. Nyt on sitten viimein aikaa kirjoitella tänne kun pitäisi lukea tentteihin ja toisaalta tehdä kandityön valmisteluja.

Menneistä kisoista en jaksa kirjoittaa mitään, koska en oo varma oonko missään ollutkaan. Kovin vahvasti ei ainakaan ole mennyt. Vielä on muutamat Ruotsin reissut jäljellä ja sit voi taas sanoa "ens kauel."

Ja siitä ens kauesta kirjoitan lisää ensi viikolla. Silloin olen taas yhden asian suhteen viisaampi.

Etsintä jatkuu...

2008-09-22T16:49:00.002+03:00

Viikonloppu ei tuonut merkittävää tulosta etsintään. Jotain ehkä ymmärrän paremmin, mutta aika hukassa olen edelleen.

Tuntuu kuin...

2008-09-14T17:44:00.002+03:00

...tästä palapelistä puuttuisi yksi pala, miksei toinenkin. Aloitan etsinnät. Toivottavasti löydän puuttuvat palat vielä joskus.

NuJu + e-Games

2008-08-25T17:12:00.003+03:00

Viime viikonloppu tuli vietettyä Espoon suunnalla kisaturismin ja kilpailemisen merkeissä. Lauantaina nuoriso oli vauhdissa Nuorten Jukolassa. Kisa oli jännittävää seurattavaa, vaikka oman seuran juniorit eivät tällä kertaa oikein onnistuneetkaan. Onneksi vanhan seuran eli TuSsin junnut olivat sen verran liekeissä, että jännitys säilyi loppuun asti. Onnittelut heille kuudennesta sijasta. Tuli siinä kisan edetessä muisteltua omiakin Nuorten Jukoloita. Hauskoja kisojahan ne olivat. Palkintosijoilla taidettiin olla kolmesti eli 1997, 1999 ja 2000. Sijoitukset olivat 10, 8 ja 6.

Sunnuntaina oli vuorossa e-Gamesit + Huippuliigan finaali. Edellisen kirjoituksen lopussa toivoin, että positiivinen trendi juoksun suhteen jatkuisi. Toivomus kävi toteen. Sadekeli raikasti ilman ja sitä myöden hengityskin oli helpompaa. Maasto ja polusto olivat osittain 2000-luvun alkupuolen Espoon leireiltä tuttua. Matkaa Espoon wanhaan leirikeskukseen oli kilpailukeskuksesta vain noin parin kilometrin verran.
Aloitin kisan rauhallista vauhtia ja yritin pitää juoksun rennon letkeänä. Kisan luonne kävi selväksi heti alussa. Polkutykitystä ja rastien poimintaa polun vierestä. Ysirastille asti lupsuttelin ihan sujuvasti, mutta sitten lähdin aivan väärää polkua ja aika lailla väärään suuntaankin. Ei siinä aikaa kuitenkaan mennyt hukkaan kuin reilu 30sek. Kahdelletoista oli aika pitkä väli ja koko matka polkua ja tietä. Siinä yritin lisätä vauhtia, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Ois tarvittu ainakin yksi lisävaihde. Kyseisellä välillä happo kömpi koneistoon siinä määrin, että viidestä viimeisestä rastista neljää piti koukkia joitain kymmeniä sekunteja, mukaanlukien myös viimeinen viitoituksen päässä ollut rasti.
Tästä suorituksesta jäi lopun kämmäilyistä huolimatta hyvä maku ja 25-mannaa varten tämä oli hyvä harjoitus. SM-yöhön toivon myöskin hyvää juoksuvirettä ja sitä myötä varmasti suunnistuskin sujuu. Karsinta on tarkoitus juosta aivan totisena kisana ja B-finaali sitten vähän rennommin.

Joo ja työt loppuivat viime perjantaina. Kahden viikon kuntoutusloma on edessä. Tarkoitus on käydä lenkillä ja venytellä alaselkä kuntoon.

AM-keskimatka

2008-08-17T16:43:00.003+03:00

Mukavat kisat ja juoksussakin oli viitteitä paremmasta. Takkiin tuli tietysti vauhdissa reilusti, mutta nyt juoksu ei ollut tuskaista könyämistä. Keskittyminen suunnistukseen tosin kärsii, kun ajatukset ovat pelkästään juoksussa. Kisan jälkeen ajattelin, että ei niitä virheitä nyt niin hirveän paljon tullut. Tarkempi analyysi ja väliaikojen näkeminen muutti ajatukset vähän toisen suuntaiseksi.
Alun vetelin ihan hyvin, mutta pitkällä vitosvälillä ajatukset alkoivat karkailla ja siinä tulikin sahattua semmoinen kolmisen minuuttia. Rastivälillä varmaan minuutti ja rastia vielä kaksi. Kutoselle singahdin pummin jälkeen ja pieleen tietysti. Ysille sorvasin sitten kunnon koukut. En kyllä ollut täysin samaa mieltä kartan ja maaston kanssa ja rastia piti hakea parin minuutin verran. Helppo rastihan se oli ja olisi varmaan löytynytkin suoraan jos olisin lähestynyt varmempaa reittiä.

Ensi viikonloppuna on taas uudet kisat edessä. Toivottavasti positiivinen trendi juoksun suhteen jatkuu ja voin alkaa keskittyä suunnistukseenkin.

Hiisirastit

2008-08-10T18:36:00.002+03:00

Olipahan totaalista retkeilyä. Lähtöön juostessa fiilis oli jo kohtuu nahka eikä se siitä mihinkään parantunut maastossakaan. Olin kuitenkin päättänyt etten keskeytä. Tosin sen päätöksen kanssa jouduin pari kertaa tosissaan taistelemaan. Ajelin sitten hölkkävauhdilla koko radan ja lopussa välillä kontaten. Suunnistus sujui alkuun hyvin, mutta loppua kohden aloin myös ottaa koukkua oikein isolla kädellä. Tällästä tää on. Maasto oli kyllä hienoa ja vaativaa. Aloin miettiä, että josko sitä lähtisi myös SM-pitkille retkeilemään. Kai sielläkin hieno maasto on, ja vaativa rata kanssa.

Ensi viikolla alan tekemään parin tunnin sauvakävelylenkkejä. Jos vaikka sais pari kiloa painoa pois.

Rakkaan harrastuksen pariin

2008-08-09T15:16:00.002+03:00

O-ringenin jälkeinen lyhyt kisatauko päättyy ja syksyn väännöt alkavat. Olen kahminut ohjelmaan kisoja aikaisempiin vuosiin verrattuna reilusti. Innostus suunnistukseen on säilynyt hyvänä koko kesän ajan. Olen hyväksynyt sen, että voin suunnistaa myös hieman hiljaisemmalla vauhdilla nautiskellen. PK-vauhtia kovemmaksi ei näin siitepölyaikana parane vauhtia nostaa, koska silloin loppuu happi ja sitten loppuu myös hyvä meininki. Luultavasti olo palailee taas normaaliksi siinä vaiheessa kun kelit kylmenevät ja rikoota ja craftia saa kiskoa niskaan. Siihen saumaan osuu sopivasti 25-manna ja Småkke. Mikäs sen mukavampaa kuin hyvä kulku kauden pääkisoissa.

26km tuparisuunnistuksen jaksoin hienosti maaliin. Aikaa kului, mutta en hyytynyt. Tikissä ollaan. Käytän taas härskisti hyväkseni muiden kirjoituksia, joten käykää lukemassa tOden blogista lisää juttua matkan varrelta.

P.S Mäksä ala sprintteriksi, siitä sä kuitenkin tykkäät:)

Tjena

2008-07-29T22:52:00.002+03:00

Tuli tässä iltateetä nautiskelessa ja netissä surffatessa mieleen, että vois taas kirjoitella tännekin jotain. Lukijoitakin kuulemma on. Ei tässä tosiaan mitään sen kummempaa turinoitavaa ole, mutta on tässä jotain sentään tapahtunut.

Jukolan jälkeen otin pienet flunssat päälle ja juhannus kului mukavasti Tammisten merenrantahuvilalla. Leppoisaa grillaamista ja saunomista kavereiden kanssa. Viikonloppuisin on ollut aina jotain hauskaa, mutta en nyt enää muista mitä. Arkisin ei sitten oikein mitään kummempaa jaksa tehdä. Töiden jälkeen ilta kuluu nukkuessa ja/tai lenkillä. Töissä on kyllä ollut leppoisaa eikä kiirettä lainkaan. En ole hajonnut yhtään niin paljon kuin aikaisempina kesinä. Siksi ehkä olen jaksanut käydä lenkillä ja jopa suunnistamassakin.

Pari viikkoa sitten vietettiin Halikko O-dayta. Varsin hieno setti, josta kaikki ovat jo lukeneet Mäksän sivuilta. Kerrottakoon omasta puolesta sen verran, että olin nahka. Mutta oli kivaa.

Viime viikolla oli yksi kesän kohokohdista. Nimittäin O-ringen Sälenissä. Pitkään aikaan ensimmäinen oikea kesälomaviikko ja ei sitä oikein paremmin olisi voinut viettää. Mahtavat maastot ja mahtavat kelit. Ankkurilaisiakin oli melko paljon mukana. Radat olivat vaikeita ja pitkiä. Kisoja en kuitenkaan juossut kovinkaan tosissaan, lähinnä harjoitusmielessä. Tulokset olivat sitten sitä luokkaa. Enkä tosin olisi 13km rataa kisavauhtia jaksanutkaan. Rentouduttua ja fiilisteltyä tuli sitten vähän enemmän. Banketti elikkäs kuudes etappi oli sitten oma lukunsa. Paljon tuli nähtyä tuttuja, juteltuakin ja ehkä tehtyä jotain tyhmää, mutta kaikkea ei voi muistaa. Anteeksi niistä ja terveiset kaikille mukana olleille:)

Olikohan vielä jotain. Tuskin.

Ensi perjantaina juostaan ennen tupareita semmoinen 30km suunnistusjuoksu Pöytyältä Lietoon. Lähes koko matka on kartoitettu ja kattaa viisi karttaa. Siinä sitä on haastetta meikäläisen kunnolle.

Töitä on vielä semmoinen vajaa neljä viikkoa. Sitten vietän parin viikon kuntoutussession. Sen jälkeen Jyväskylään ja sitten alkaa syksy ja hiiohoi. Täältä tullaan.

Tuskien taival Jukolassa

2008-06-17T11:16:00.006+03:00

Jukolassa oli tänä vuonna juostavana kolmosjoukkueen kakkososuus. Luotto on nykyisellään sitä luokkaa, että edes kakkosjoukkueeseen ei ole asiaa. Kunnon pitäisi olla kohdallaan, mutta suunnistustaito, maastojuoksukyky ja itseluottamus ovat täysin nollassa. Iloisella mielellä olin kuitenkin taas reissussa ja elättelin toiveita paremmasta tulevaisuudesta suunnistusurheilun parissa.

Kisapaikalla oli ihan mukava tunnelma ja Ankkurin teltassa mukava pötkötellä kahvia litkien. Venlojen viestin aikana yritin hakea sitä Jukolan huumaa, mutta oma fiilis jäi jotenkin vaisuksi. Olin vain väsynyt ja eihän se kisa Ankkurin osalta kovin hyvin taaskaan mennyt. Harmi, että Sannalle sattui viime vuoden tapaan huono päivä juuri Venlojen viestiin. TuSsilla oli mahdollisuus yllättää, mutta Vroni kosautti taas kerran ankkuriosuudella. Ilta alkoi hämärtyä ja sadettakin ripotella. Miesten lähdön aikaan Jukolafiilis sitten iski aivan puun takaa. Katselin lähtöä screeniltä ja taustalla soi Sibeliuksen Finlandia. Siinä hetkessä oli jotain hienoa ja sain hyvän olon päälle.

Ennen lähtöalueelle siirtymistä kerroin yliluutnantti Kivelälle, että juoksu tuntuu vähän siltä, että tänään saattaa olla pitkän lenkin päivä. Eipähän sitten turhaan tärise odottelemassa puomilla. Lähtöalueella tsekkasin koneelta, että Antti taitaa vedellä ihan mukavasti parin sadan joukossa. Verryttelin hetken ja vaihdoin muutaman sanan Jampan, Rädyn, Antzan, Görfezin ja Ollisalon kanssa. Sitten olinkin valmiina taistoon.

K-1 (33)

Läksin vain ryskimään uraa pitkin mäen yli ojanotkoon ja sieltä kankaalle. Tiomilan tapaan olin taas alkukiihdytyksessä hitaimpien joukossa, mutta tällä kertaa äijiä ei tullut oikealta ja vasemmalta ohi, koska olin uran tukkona eikä kukaan halunnut lähteä puskaan rypemään. Linjan alla aloin katselemaan karttaa ja totesin olevani reilusti liikaa oikealla eli linjan tolppien kohdalla. Otin tiukan käännöksen vasuriin ja ojaa myötäillen rastille.

1-2 (34)

Arvoin reitinvalintaa kauan ja lopulta valitsin luultavasti väärin. Lähdin kiertämään vasemmalta tietä. Tiellä totesin, että juoksu ei taaskaan kulje yhtään. Rastiakin piti hieroa joitain kymmeniä sekunteja, koska en vain nähnyt lippua pusikoiden takaa.

2-3 (123)-4 (93)

Nämä lyhyet välit menivät hyvin. Muistin myös leimata ennen juomapaikkaa.

4-5 (40)

Juomapaikalta suoraan ylös mäkeen ja jyrkänteiden välistä notkoa mäkien väliin, vähän matkaa vasemmalle ja sieltä ylös rastille. Suunnitelma oli tämä, mutta rastia ei meinannut löytyä. Oli niin peitteistä maastoa, että lipsahdin rastin ohi kivirastille(194). Siitä sitten takaisin ja taas meni varmaan minuutti hukkaan. Turha varmaan sanoa, mutta nousussa hapot olivat jo korvissa.

5-6 (42)

Vetelin yksinään polulle ja sieltä sain pari tyyppiä mukaan. Ilmeisesti joku ruottalainen näki numeroni väärin ja luuli minua joukkueen numero 3 juoksijaksi. Oikeasti numero oli 300. Kaveri vielä hehkutti jotain, että: ”Det är Angelniemen Ankkuri, de är bra!” Valitettavasti en kuitenkaan pystynyt täyttämään äijän odotuksia veturina toimisesta. Hakkuulla olin taas aivan hapoilla ja nilkat alkoi olla jo aika kovilla.

6-7 (43)

Läpsyttelin ajouraa pitkin rastille.

7-8 (47)

Ylämäessä aloin olla jo melko tummaa poikaa. Takaa jyräsi joku iso letka ja iskin siihen peesiin. Terän Mäki-Mix siellä myös huuteli koodia. Rasti oli kuitenkin onneksi kaikilla sama. Sain lisää voimaa ajattelemalla niitä kaikkia kuntoilijajoukkueita ja varsinkin manageroimaani OHVP-teamia, jossa Takalokastarin Matti taivalsi samaa osuutta. Luulen, että Matti oli vielä enemmän hapoilla kuin minä.

8-9 (124)

Heikelän selkää seuraillen rastille.

9-10 (54)

Edessä oli pitkä väli ja muutama kaveri letkassa. En ehtinyt tehdä sen kummempia suunnitelmia vaan läksin perään. Maastopohja ei tässäkään kohtaa ollut mitään herkkua ja jalka jäi johonkin kivien väliin. Siitä sitten kunnon turvat ja sääri, nilkka, ja käsivarsi paskaksi. Piti jäädä hetkeksi keräilemään ja ottamaan happea. Letka tietysti karkasi. Ensimmäisen kerran alkoi oikeasti vituttaa. Pakko oli kuitenkin jatkaa matkaa ja taapersin ajouraa pitkin tielle. Takaa tuli muutaman hengen letka ja sen mukana menin rastille vähän pidemmän tiekierron kautta eli Kaakkolammin vierestä tietä melkein rastille asti.

10-11 (55)

Letka lähti väärään suuntaan joten oli pakko irtaantua rastille yksinään. Tunsin itseni hetken ajan päälliköksi.

11-12 (57)

Uraa rastille. Jengiä oli aika paljon pyörimässä alarinteessä. Päällikköfiilis edelleen. Muut pummaa ja meitsillä on homma hanskassa.

12-13 (61)

Uraa pitkin etiäpäin. Ylämäessä otin muutaman kävelyaskeleen. Eiköhän sieltä joku huudellut heti, että: ”Ade, ei kävellä!” Rädyn Harrihan se siinä tikkasi ohi. Päällikköfiilis katosi välittömästi. Iskin peesiin.

13-14 (64)

Ei muuta kuin uraa pitkin Harrin perässä.

14-15 (126)

Sama kuin edellä. Rastilla näin taas Mäki-Mixin, vaihdettiin taas koodeja.

15-16 (44)

Hajontahärdelli alkoi. Lähdin taas Harrin perään, mutta sitten totesin suunnan vääräksi. Mäki-Mixillä oli sama ongelma ja lähdettiin kahdestaan omalle rastillemme, joka osoittautui melko vaativaksi. Suoraan kuitenkin löytyi.

16-17 (152)

Yhteistyö Mixin kanssa jatkui. Sujuvasti uria pitkin rullattiin. Tuntui jopa kulkevan, vähän.

17-18 (90)

Edelleen samaa hajontaa Mixin kanssa. Rasti näytti aika pahalta. Ennen rastimäkeä notkossa oli niin jäätävää puskaa, ettei meinannut läpi päästä. Tyhjällä alueella ennen rastia ei kyllä ollut mitään hajua missä mennään, mutta sieltä se vain löytyi.

18-19 (69)

Kuusysi löytyy aina.

19-20 (118)

Tiet Mixin kanssa erosivat. Tein aika huonon reitinvalinnan ja jouduin taas hirvittävään paskaan. Hetken kestänyt hyvä meininki alkoi kadota ja väsymys taas painaa.

20-21 (74)-22(76)

Uria pitkin. Kaaduin sata kertaa, löin säären ja polven ja jäin vielä kertaalleen ojaan jumiin. Olin aivan nahat. V-käyrä oli melko tapissa.

21-22 (96)

Loppu alkoi häämöttää ja sen kunniaksi otin taas kunnon koukut. Helppo rasti, mutta kävin kiertämässä pari muutakin hajontarastia. Jengiä sinkoili vieressä ympäriinsä enkä tiennyt yhtään mihin suuntaan pitäisi mennä. Siinä kun seisoin kartta auki kiroilemassa, niin joku jannu kehtasi vielä tulla kysymään sijaintiaan. Meinasin sanoa, että näyttääkö tämä nyt saatana siltä, että mä tiedän missä ollaan. Jätin kuitenkin sanomatta.

22-23 (121)

Bisterin perässä.

23-24 (81)

Uraa pitkin. Takareidet krampissa. Sitten sieltä tulee Görfez huutelemaan. Yritin vielä lyödä perään, mutta ei vaan pystynyt. Olisin jättänyt edelliset koukut tekemättä niin G ei olisi saanut kiinni.

24-25 (100)- M

Yritin loppuun asti, itku meinasi tulla. Sanoin Kivelälle puomilla, että ottaa rauhallisesti. Maasto on raskas.

Maalissa iski sitten kaikki hapot ja kivut päälle. Hyvä kun pystyin kävelemään. Suoritus oli huono. Ajattelin, että Viesticupissa ropisee taas miinuksia oikein isolla kädellä. Mietin taas kerran, että voiko kukaan olla näin huono. Lenkillä on käyty, silti en jaksanut yhtään. Ennen osasin sentään suunnistaa, nyt en osaa sitäkään. Loppuyö/aamu kului kisaa seuratessa. Ankkurilla ei tämäkään viesti sujunut odotusten mukaan. Mäksä otti taas vähän liikaa koukkua eikä JiiPeelläkään ollut paras päivänsä. Iloa ankeaan aamuun toi Deltan ja Lynxin hyvät suoritukset. Ensi vuonna juostaan Mikkelissä. Jossain sisällä on halu tehdä vielä joskus kovia juoksuja. Tietäisi vaan miten tällaisen elimistön saa sellaiseen iskuun, että se on mahdollista.

I find the heart but then I hit the wall

Kesätunnelmia

2008-06-08T19:28:00.002+03:00

Joo, se on kesä taas ja taas on aika aloittaa ainainen valitus kuinka päivät/illat kuluvat töissä ja koko ajan väsyttää. Allergiat painaa päälle ja sitä myöden on kulku taas kadoksissa seuraavien noin kolmen kuukauden ajan. Rahat ja terveys kuluu erilaisissa riennoissa, joita kesä tarjoaa. Mutta ei siinä, kyllä mä silti tykkään kesästä. Suomessa on 9kk vuodesta talvi joten kyllä kesästä kuuluu nauttia kaikista harmeista huolimatta.

10mila08

2008-05-20T15:28:00.003+03:00

Täältä tulee Tiomilan matkakertomusta. Tuskin se enää ketään kiinnostaa, mutta sain tossa kartan ja innostuin.

Prologi
Juoksin siis MS Parman kolmosessa kakkososuutta. Pitkää yötäkin tarjottiin, mutta edeltävät viikot eivät olleet menneet mitenkään hienosti treenin puolesta. Totesin, että 12,25km on ihan riittävästi. Olin matkassa aika lailla turistimeiningillä. Toimin päivällä Heidin kanssa naisten joukkueen "huoltajana" ja olin muutenkin koko päivän jalkojen päällä enkä tietysti nukkunut yhtään. Unohdin kompassin ja varalampunkin kotiin. Onneksi Gurulla ja Macolla oli varaosia mukana. Viestin alkamisajankohdastakaan ei ollut täyttä varmuutta. Ihmettelin vain kun Maco vetää jo vermettä niskaan. Kuulin siinä, että startti onkin 22.00 eikä 23.00.

Verrytellessä ei tuntunut mitenkään herkältä, mutta ei myöskään yllättäen aivan paskaltakaan. Väliajoista päätellen km-vauhdit oli taas laskettu aivan persielleen. En nähnyt varvauksessa joukkueeni aloittajaa E-M Vainiota, joten siirryin sitten pikkuhiljaa vaihtoalueen suuntaan. Kärkikin oli jo tulossa vaihtoon. Kyselin manageri-Määtältä tilannetta, mutta mies oli aivan pönttö sekaisin, koska kärki oli tosiaan tulossa vaihtoon eikä Öysteiniä näkynyt missään. Siirryin siis loppusuoran varteen ottamaan lukua juoksijoista ja kannustamaan Paukea.

Kisa

K-1
E-M tulikin mielestäni yllättävän hyvin, 12min kärjestä ja isossa letkassa. Alkuvälit olin nähnyt jo screeniltä etukäteen joten sen suhteen ei ollut mitään yllättävää. Alun pellolla ja polulla jengiä lappoi ohi oikealta ja vasemmalta, normaali tilanne siis. Otin oman, suoran reitinvalinnan niittyä ja polkua pitkin, joka ei yllättäen kelvannut kenellekään muulle. Rastilla olikin sitten ihan reilusti porukkaa ja letkajenkka kakkosvälille oli valmis.

1-2
Kompassi ja kartta tanaan ja letkan mukaan. Kulku olisi riittänyt kovempaankin vauhdinpitoon, mutta en jaksanut sooloilla tai rynniä tässä vaiheessa. Loppuvälillä tien jälkeen vedettiin kyllä niin jäätävään shittiin, että ois pitänyt irtaantua letkasta ja ottaa vähän parempi reitti. Viimeistään tällä välillä totesin, että on parempi suunnistaa vain itse. Identtikin meinasi hävitä siihen puskaan, mutta onneksi SportIdent kelluu.

2-3-4-5-6
En voi käsittää, että tälläisiä välejä on huippusuunnistuskilpailussa. Kyllä siellä silti jengiä näytti pyörivän. Etenin yksinään muista välittämättä.

6-7
Taas vähän pidempää väliä. Letka oli taas koossa. Ei muuta kuin taas letkan mukaan ja uria pitkin rastimäkeen. Tälläkin välillä kävi mielessä, josko sitä lisäisi vauhtia. Tyydyin kuitenkin edelleen letkan vauhtiin. Matkaa vaihtoon oli kuitenkin reilusti. Rastimäessä parinkymmenen hengen letkasta alkoi sinkoilla jengiä joka suuntaan. Lopulta juoksin yksinään suoraan rastille. Liekö ollut hajontaa.

7-8
Lyhyt vaikean näköinen väli ja kuopparasti. Singahdin kuitenkin vain rinnettä alas ja tietysti väärälle hajontarastille. Siitä sitten sujuvasti omalle rastille.

8-9-10-11-12
Aivan ihanaa laapotusta polkuja ja niittyjä pitkin. Tässä vaiheessa taitoin taivalta aika lailla yksikseni. Yleisörastin kohdalla alkoi tuntua ensimmäisen kerran vähän pahalta. Kiittelin itseäni etten lähtenyt rynnimään letkajenkkaväleillä.

12-13
Rasti 13 vaikutti melko pahalta ja sitä ennen olisi kivuttava kaksi nousua. Varvauksen jälkeisessä mäessä hapot oli jo korvissa ja pientä krampin tuntua reisissä. Järki kuitenkin pelasi ja rauhoittelin tilannetta. Rastimäkeen kiivetessä jostain oli ilmestynyt taas kymmenkunta kaveria letkaan. Peukut pystyssä lähestyin rastia ja siellä se oli niin kuin pitikin.

13-14
Taas aika lyhyttä väliä. Letkasta singahteli taas porukkaa joka suuntaan, mutta pidin suunnan ja otin rastin.

14-15
Lyhyt väli ja maastosta ja kartasta ei oikein saanut selvää. Tällä kertaa letka oli valinnut etenemismuodoksi avorivin ja näin rastikin löytyi.

15-16
Sitten olikin kivuttavana 12-13-välillä noustu rinne toiseen suuntaan. Nyt oli onneksi pururataa alla ja nousu vähän loivempi. Päätin juosta ylös ja katsoa miten kavereilla kulkee. No eihän niillä kulkenut ja otin edestä uuden selän. Näillä sijoilla juostessa on kiva, kun meikäläisenkin vauhdilla pystyy jättämään jengiä juoksemalla. Rasti oli taas helppo ja nyt alkoi olla kisa niin lopussa, että uskalsin nostaa vauhdin maksimiin.

16-17-18-19
Helppoja polkuvälejä. Kattelin vain koodeja, että käyn oikeat rastit.
Viimeiselle pudotettaessa kompuroin sen verran, että pohkeeseen iski kramppi.

19-M
Yritin kehittää jotain loppukiriä, mutta kaaduin vain turvalleni ja toinenkin pohje kramppasi. Sen jälkeen juoksu oli normaaliakin säälittävämmän näköistä toikkarointia.

Epilogi
Suunnistus pysyi hanskassa koko matkan lukuunottamatta kakkosen huonoa reitinvalintaa. Rata oli niin helppo ettei siinä oikein ollut haastetta. Juoksu kulki yllättävän hyvin loppumatkan kramppeja lukuunottamatta. Oman juoksun jälkeen siirryin taas turistiosastolle kannustamaan ja tsemppaamaan ykkösen miehiä. Saatoin sihauttaakin. Kilpailun loppu oli taas kunnon jännitysnäytelmä ja Maxin loppukiri ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi.

Tässähän näitä tunnelmia reilun kuukauden takaa. Tackar ja nähdään Jukolassa.

HCR

2008-05-11T21:25:00.002+03:00

Tiomilan karttaa ei ole vielä näkynyt, enkä ole kyllä kysellytkään. Matkakertomus tulee kyllä joskus.

Viime aikoina on ollut kaikenlaista kiirettä. Muuttohommia piti hoidella, autonhuollossa oli pientä häsmäkkää ja lisäksi koulussa oli viimeinen työviikko. Nyt ollaan voiton puolella. Muutto on hienosti suoritettu ja kalusteetkin alkavat löytää oikeille paikoilleen. Auto on viimein turvallisesti Turussa, mutta edelleen jokseenkin paskana. Luulen, että hienosti palvelut Punainen Paholainen on tullut tiensä päähän. Koulussa on vielä jäljellä pari tenttiä ja joitakin sähköpostitse palautettavia tehtäviä. Siltäkin osin alkaa vihdoin helpottaa.

Lauantaina kävin kirmaisemassa Helsinki City Runin. Puolimaratonista siis puhutaan. Olin helmikuussa voimani tunnossa kun menin ilmoittautumaan tähän tapahtumaan. Viimeisen kuukauden harjoittelu ei ole kuitenkaan mitään kaunista katsottavaa. Siksi olinkin vähän pelko puserossa, että miten äijän käy. Vuonna 2006 juoksin vastaavan kisan maratonvauhdin kokeilukisana kevyesti aikaan 1.27. Nyt ajattelin, että 1.30 alitus oisi kova juttu.
Sää ei varsinaisesti suosinut meikäläistä. Olin tilannut aamuksi ennen kisaa vesisateen ja kisan ajaksi noin 15 asteen lämpötilaa. Vesisadetta ei tullut ja lämpötilakin taisi olla lähes 25 astetta, auringossa ainakin. Lähdin matkaan myös hieman rikkinäisillä lenkkareilla, koska parempiakaan ei sattunut olemaan saatavilla.

Aloitin rennosti ja tonnien ajat pyörivät 4.10 ja 4.25 välillä. Viiden kilsan kohdalla oli eka juomapiste. Yritin juoda vauhdissa, mutta ei siitä mitään tullut. Piti jatkaa melko kuivin suin matkaa. Puksuttelin aika hyvissä fiiliksissä sinne 10-11 kilometrin juomapaikalle asti. Puolessa välissä matkaa huomasin, että olen 1.30 tavoiteaikaa hieman jäljessä eikä oikein tehnyt mieli kiristää vauhtia. Sitten siirryttiin pölyävälle hiekkatielle. Happi ei enää kulkenut, kurkku kuivui ja aurinkokin siinä paisteli suoraan niskaan. 12-17km meni aika tuskaisissa merkeissä ja päätin etten enää ikinä juokse mitään kisaa. Vauhti ei kuitenkaan merkittävästi hidastunut. 17km kohdilla juomapaikalla piristyin kuitenkin huomattavasti ja laskeskelin siinä päissäni, että jos vetelen viimeset 4,1km noin 4.00min/km vauhtia tai vähän ylikin niin mahdollisuuksia 1.30 alitukseen on. Aloitin siitä rajun, hurmioituneen kirin ja raastoin kohti maalia. Yllättävän hyvin jaksoin painaa. Jengiä tuli solkenaan selkä edellä vastaan, uskokaa tai älkää. 19km kohdalla aikaa oli mennyt muistaakseni 1.21 ja risat, 20km kohdalla 1.25. Maalissa siis nettoaika eli lähtöviivalta maaliviivalle 1.29.33, mutta virallinen aika eli lähtölaukauksesta maaliviivalle 1.29.54. Lähtöryhmässähän oli 2500 juoksijaa. Ei siinä ihan keulilla lähtöviivalle päässyt. Aika tiukille siis meni tavoiteajan kanssa, mutta pakko tähän on olla tyytyväinen ja voishan sitä joskus taas osallistua kuntojuoksukisaan.

Tiomilan yössä

2008-04-28T21:22:00.003+03:00

Sain koottua itseni elävien kirjoihin ja juoksin sen toisen osuuden. Kisasta lisää kunhan saan jostakin kartan ja voin vähän spekuloida suoritusta.

Päivän biisi: Sonata Arctica - San Sebastian

Pitäisikö itkeä vai nauraa?

2008-04-21T19:13:00.003+03:00

Juuri kun luulin olleeni pohjalla, joku päätti heittää minulle vielä lapion. Kilpailukausi henkilökohtaisten kilpailujen osalta ei siis auennutkaan vielä Siljarasteilla. Viime tiistaina iski nimittäin viisaudenhampaan aiheuttama tulehdus. Buranan voimalla sitkistelin pari päivää kunnes pääsin hammaslääkäriin. Tuomio oli selvä. Lääkekuuri päälle ja hammas poistetaan kolmen viikon päästä. Tulehduksen ja lääkkeiden ansiosta olo oli sen verran heikko ettei kilpailemisessa olisi ollut mitään järkeä. Toki otin myös pienet flunssat siihen päälle.

Sellaista tosiaan. Tiomilakin siellä jo kolkuttelee. Nohevana taistelijana hommasin itselleni (tai manageri hoiti) joukkuepaikankin. Toista osuutta olisi luvassa. Tällä hetkellä 12,3km tuntuu aika kovalta haasteelta ja luulen, että fiilistä pitää tarkistaa vielä useammankin kerran tällä viikolla. Voi olla, että olen tosiaan pelkästään huoltajana mukana. Jukolassa sitten taas.

Koulussa odottaa vielä loppusetit. Tarkoittaa noin neljää tenttiä, yhtä ainekirjoitusta, yhtä harjoitustyötä ja kahta esitelmää. Menköön omalla painollaan.

Yössä

2008-04-15T15:46:00.002+03:00

Kevät alkaa olemaan sen verran pitkällä, että kiinnostus koulunkäyntiin on täysin nollassa. Itse asiassa kiinnostus ylipäätään mihinkään on aika nollassa. Tentteihin en jaksa lukea, vaikka pitäisi. Lenkillä voisin käydä enemmän, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi kuitenkaan. Ainakin jää aikaa kaikenlaiseen turhaan kuten blogikirjoitteluun ja surffaamiseen. Olen myös yrittänyt purkaa pahaa oloani loputtomalla musiikin kuuntelulla. Olenkin löytänyt monta mulle uutta hyvää artistia.

Kilpailukausi jatkuu sunnuntaina Siljarastien merkeissä. Matkana on aika tiukka 9,1km. Toivottavasti jaksan loppuun asti. Tiomilaan lähden näillä näkymin huoltajaksi/turistiksi. Ykkösjoukkuepaikka ei (tietenkään) auennut ja kakkosjoukkuetta ei vaivauduttu lähettämään matkaan. Olen kuitenkin sen verran suurviestifanaatikko, että kisoihin on pakko päästä, vaikka sitten juomapullonkantajaksi. Onhan se hienoa olla edes pieni osa menestyvää joukkuetta.

Pian on edessä muutto taas kesäksi Turkuun. Enää en jaksa pyöriä vanhempien nurkissa, vaan muutan saunalliseen vuokrayksiöön. Tervetuloa lenkkikaveriksi ja saunomaan. Voisin taas yrittää käydä lenkillä kesälläkin, jotta syksyllä liikkuminen olisi vähän kevyempää.
Työt alkavat 19.5. Siinä sitä sitten taas painetaan duunia aina syyskuun alkuun asti. Onneksi kesällä riittää jälleen tapahtumia lähes joka viikonlopulle ja onhan siinä Oringenkin välissä.

Oikeastaan odotan kesää.

Kevätyössä

2008-04-13T17:33:00.002+03:00

Meni taas sen verran nihkeästi etten jaksa mitään kummempia reittiselostuksia kirjoitella. Lyhyt kooste yön tapahtumista on kuitenkin paikallaan.
Pääsin matkaan Crespon ja Timon jälkeen sijalla 18. Sijahan oli mainio ja varsinkin Crespon comeback-juoksu erittäin jäätävä. K-pisteelle juostessa kone ei tuntunut käynnistyvän lainkaan. Letkaa olisi ollut tarjolla, mutta vauhti ei riittänyt. Ykkönen löytyi hienosti ja kakkonen lopulta pienten hakkuuhäröilyjen jälkeen. Kolmoselle otin alhaalta oikealta kulkevan reitinvalinnan. Olihan minulla oikeanpuoleisin hajontarasti. Tietysti löysin itseni pienten kikkailujen jälkeen kahdelta väärältä hajontarastilta ennen omaani. Tämän episodin jälkeen olin vailla seuraa. Kahdelle seuraavallekin rastille oli pitkää hajontaa tarjolla. Neloselle mennessä sain jonkin ryhmän kiinni ja piti siinäkin pienet kiemurat ottaa ennen rastia. Vitoselle mennessä lisäsin vauhtia, koska siinä vaiheessa alkoi kulkemaan. Kutoselle könysin jyrkänteiden välistä Oikarisen perässä ja seiskavälillä alkoikin sitten muodostua jonkinlaista letkaa. Tosin Oikarista en enää nähnyt. Letka ei kuitenkaan ollut kovin vauhdikas ja siirryin veturin paikalle. Seiska löytyikin hyvin pienestä pysähdyksestä ja ihmettelystä huolimatta. Kasille jatkoin vetohommia ja se menikin telkkänä. Rasti ei kuitenkaan kelvannut takanatulijoille paitsi Kinnin Juholle, joka ilmestyi jostain kuvioihin mukaan. Juhon kanssa sitten läpsyteltiin rauhallista vauhtia aina maaliin asti. Rastit löytyivät kohtuullisen hyvin viimeistä lukuunottamatta.
Semmonen viesti tällä kertaa. Alussa olisi tarvinnut tsempata vähän enemmän, jotta olisin päässyt letkoihin. Vauhtia vain lisää niin hyvä tulee. Ykkösjoukkue jatkoi menestyskulkuaan, mahtavaa.

Södertälje

2008-04-08T14:22:00.003+03:00

Joo tuota, oltiin leirillä Södertäljessä. Ohjelmaan kuului kaksi suunnistustreeniä, kaksi juoksulenkkiä ja yksi viestisuunnistuskilpailu. Vettä ei satanut eikä ollut myöskään lunta. Ihan kivaa siis oli vaikka en jaksanut juosta enkä osannut suunnistaa.
Laivamatkalla olisi kannattanut mennä heti nukkumaan. Maanantai oli nimittäin täysin turha päivä ja sen olisi voinut pyyhkiä kalenterista kokonaan pois. Toivottavasti saan kerättyä itseni takaisin elävien kirjoihin Kevätyön viestiin mennessä. Eikä se varmaan ketään haittaa vaikka en saisikaan.

Kevättä rinnassa

2008-04-03T09:43:00.002+03:00

Kevät on näköjään saapunut myös Jyväskylään. Lämpöasteet ovat kivunneet reiluun kymmeneen jo parin päivän ajan. Lumi sulaa pois kovaa tahtia ja meininki on kuin Venetsiassa. Vesi virtaa kaduilla ja kura roiskuu. Siinä on kiva lipsutella menemään jalan tahi pyörällä.

Tänään on lähtö kevään toiselle Ruotsin leirille. Tällä kertaa Tuhkolman lähtettyville Södertäljeen. Onneksi sieltäkin on kuuleman mukaan lumet sulaneet. Sunnuntaina on edessä viime vuoden tapaan kilpailukauden avaus Kolmårdskavlenin merkeissä. Siitä se kilpailuralli sitten taas alkaa. Yritän taas saada väsättyä jotain kilpailuraportteja tänne, mahdollisesti karttojen kera. Luultavasti kiinnostus kuitenkin taas loppuu jossain vaiheessa.

Oskarshamn

2008-03-25T19:23:00.002+02:00

Pääsiäisleiri takana. Hienoa oli. Maastot enimmäkseen priimaa ja säätkin suosivat. Treeniä tuli tehtyä ihan kivasti. Suunnistettua tuli kolme kertaa yöllä ja neljä kertaa päivällä. Kolme treeniä juoksin kovaa. Suunnistus sujui pääasiassa hyvin. Sujuvuus tietysti puuttui, mutta se varmasti kehittyy kevään mittaan. Maastossa juoksu tuntui alkuun vaikealta, mutta parani leirin loppua kohden kunnes taas väsymyksen myötä heikkeni viimeiseen treeniin. Kierroksia ei koneesta lähtenyt missään vaiheessa yhtään vaan meno oli tasaista junnaamista.
Tästä on hyvä jatkaa vajaan parin viikon päässä siintävälle Södertäljen leirille. Siellä on luvassa myös kisakauden avaus. Toivottavasti lumet sulavat Tukholman seudulta.

Hmmm

2008-03-18T16:45:00.002+02:00

Alkoi äsken vituttaa aika lailla. Huomasin erään asian, joka on toistunut meikäläisen kohdalla pitkän aikaa. Toisaalta itse olen siitä vastuussa ja omilla teoillani tai tekemättömyydelläni sen aiheuttanut. Ehkä myös minun neutraali suhtautumiseni asioihin ja "pessimisti ei pety"- asenteeni vaikuttaa asiaan. Minulla ei myöskään ole tapana huudella, uhota tai tehdä numeroa suoriutumisestani. Silti ihmettelen jotain seikkoja kyseisessä asiassa.

Kysehän on siis aliarvioinnista.

Luultavasti kuitenkin ylireagoin asiaan. Eihän sillä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Omaan fiilikseen se tietysti vaikuttaa, negatiivisesti siis. Mutta ei kai siinä, tekisi mieli taas sanoa legendaarinen "leuka rintaan"-slogan, mutta en sano. Sen sijaan toivotan itselleni hyvää tulevaa kevättä ja menestystä elämässä.

Den här stan gör mig galen igen

2008-03-15T21:13:00.002+02:00

Alkaa taas olemaan syksyn ohella yksi niistä ajoista vuodessa, jolloin Jyväskylä näyttää huonoimmat puolensa. Syksyllä satoi vettä varmaan pari kuukautta yhtä mittaa. Nyt taivaalta tulee vuorotellen vettä, räntää ja lunta. Keliolosuhteet muuttuvat tietysti sään mukaan. Keli vaihtelee jään, loskan, lumen, paljaan asvaltin ja kaikkien näiden välimuotojen välillä. Hiihtäminen ei oikein enää ole mielekästä, koska myös latujen kunto vaihtelee päivittäin eikä plussakelillä oikein jaksa pertsaa hiihtää. Juokseminen on toisinaan ihan mukavaa, mutta aika usein hengenvaarallista. Siinä on sitten mukava arpoa millaista treeniä sitä yrittäisi tehdä ja missä. Uskaltaako lipsuttelemaan ulos vai joutuuko matolle tai halliin tahkoamaan. Hallikin on tosin useimmiten varattuna eli sekin vaihtoehto on epävarma. Mattoon taas olen jo kyllästynyt. Onneksi kouluun pääsee autolla. Toisaalta luentosaleissa ja auditorioissa on niin kylmä, että tarvitsee takin ja villasukat. Tällästä tää on.

Keskiviikkona on lähtö pääsiäisleirille Oskarshamniin. Toivottavasti siellä ei sada, ainakaan koko aikaa. Lämmin siellä ei varmasti ole.

25

2008-02-29T18:34:00.002+02:00

Neljännesvuosisata tuli täyteen. Ei tunnu missään. Mitä nyt alaselkä on taas jumissa kuten oli myös viime vuonna ja edellisvuonna tähän aikaan. Ehkä selkä vain tahtoo muistuttaa vanhenemisesta:)
Suunnitelmat kevään opiskeluiden osalta ovat hieman muuttuneet. Lisäsin ohjelmaan pari kurssia ja sen takia koulua riittääkin toukokuun puoleen väliin asti. Mitään sykkimistä ei ole kuitenkaan luvassa. Yksi luento per päivä jos sitäkään. Toukokuun puolessa välissä on myöskin taas muutto Turkuun. Töitä pitäisi taas tehdä koko kesän ajan. Nyt ajattelin kyllä ottaa itselleni viikon tai kahden kesäloman. Muuten hajoaa pää.

Lenkkeily on sujunut edelleen ihan mukavasti. Lunta on sen verran, että hiihto onnistuu mainiosti. Eikä tarvitse tahkota mitään kilometrin lenkkiä. PK-harjoittelujaksoa on viikko jäljellä. Sitten tehdään taas coachin kanssa uudet suunnitelmat. 2,5 viikon päästä onkin jo lähtö pääsiäisleirille Ruotsiin. Äkkiä se kevät taas tulee.

Fredagkväll

2008-02-15T20:12:00.002+02:00

Poden taas perjantaiväsymystä. En jaksa tehdä mitään muuta kuin seurata telkkarista turhanpäiväistä Mestis-ottelua ja roikkua netissä surffailemassa yhtä turhanpäiväisillä websivustoilla. Tarvitsisiko sitten tehdä mitään muuta?
Kouluun menin tällä viikolla joka aamu puoli yhdeksäksi. Luentoja oli joka päivä yhteensä 4-6h ja tänään perjantaina vielä tentti, joka kesti minun osaltani tunnin. Harvoin olen tentissä kovin pitkää aikaa, osaan tai en. Tänään oli osaamispäivä, tai siltä ainakin tuntui. Kirjoitin tunnissa yhteensä neljä sivua tekstiä neljään kysymykseen. Koulun jälkeen kävin tunnin hiihtolenkillä. Väsynyttä touhua.
Huomenna on taas opiskelupäivä. Harmittaa, kun viikonloppuisinkin joutuu tekemään kouluhommia. Ei auta. Ensi perjantaina on kaksi tenttiä ja englannin kurssin esitelmääkin pitäisi väsätä. Ruotsin kurssilla pitäisi kirjoittaa kirje. Lisäksi on muutamat demot elikkäs harjoitukset. Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta pitäisi vielä ehtiä tekemään yksi urheilusuoritus per päivä.

Eiköhän tämäkin touhu joskus maksa itsensä takaisin. Ainakin toivon niin.

Det är bara saker man ser

2008-02-06T17:54:00.000+02:00

Pikainen päivitys taas pitkästä aikaa. Tenttiralli alkaa perjantaina ja lukemista riittää. Siihen vielä demot sun muut niin hyvä tulee. Ei ressiä. Syksy meni sen verran hyvin koulun osalta, että nyt ei ole enää pääsponsorin eli KELA:n puolesta mitään pelättävää:)

Olen yllättynyt siitä, että harjoittelu on toistaiseksi sujunut hyvin. Tosin kerran päivässä harjoittelu on saanut riittää ja saa myös riittää ainakin seuraavat 1,5 kuukautta. Olen saanut toteutettua ohjelmaa suunnitelmien mukaan ja kunto tuntuu jopa kehittyneen. Mitään konkreettista testiä en ole päässyt tekemään, koska viime viikonloppunakin oli keli sellainen, että jätin testijuoksun suosiolla väliin. Maaliskuussa uusi yritys.

Otin asiakseni myös piristää itseäni musiikilla ja suuntasin Tampereelle katsomaan yhden suosikkibändini eli Kentin keikkaa. Pikaisella hälytyksellä sain mukaan ystäväni Toukon. Lämppäribändi Familjen ei juurikaan meikäläistä vakuuttanut. Onneksi sitä ei tarvinnut kuunnella kuin puolisen tuntia. En ollut koskaan aikaisemmin ollut Kentin keikalla, joten en osannut oikein odottaa mitään. Kolmen viimeisen levyn biisit osaan toki lähes ulkoa, mutta livekeikka on aina livekeikka.
Ja kyllä kannatti lähteä. Keikka oli aivan mahtava. 100 minuuttia pelkkää priimaa. Hittejä kolmelta viimeiseltä levyltä ja joitain helmiäisiä vanhemmilta lätyiltä. Viimeisenä kappaleena tietysti uskomattoman hieno Du & Jag Döden -levyn päätösraita Mannen I Den Vita Hatten. Erityismaininnan saa hienosti toteutettu valoshow ja Samin katkennut kitarankieli:) Seuraavaa kiertuetta odotellessa...

Sounds like a plan

2008-01-24T15:12:00.000+02:00

Kevään suunnitelmat alkavat tarkentua. Tentti-, leiri- ja kilpailupäivämäärät alkavat olla selvillä. Kovaa mättöä on luvassa, ainakin tenttirintamalla. Tenttilukema näyttää tällä hetkellä lukua 11. Lukemista riittää reippaasti, mutta kaiken tämän pitäisi olla ohi jo huhtikuun alkupuolella. Mutta mikäli vanhat ennusteet pitävät paikkansa niin myös hylsyjä on tulossa eli ehkä en innostu kuitenkaan liikaa.

Tenttipäivien varmistumisen jälkeen ilmoittauduin mukaan TuSsin kevätleirille. Pääsiäisen aikaan sattuu sopivasti olemaan aikaa ja Piatro ystävällisesti lupasi ottaa minutkin mukaan:) Ankkurin kevätleirin ajankohta ei ainakaan minulla ole täysin tarkasti tiedossa, mutta se sijoittunee maaliskuun viimeisen viikonlopun ja huhtikuun ensimmäisen viikonlopun tienoille. Ilmeisesti on tarjolla pidempää ja lyhyempää settiä eli reilun viikon leiristä yhden viikonlopun pikavisiittiin. Näillä näkymin voisi olla mahdollisuuksia osallistua jopa pidempään settiin, mutta katsotaan miten käy. Viikonloppuleirillä olen ainakin mukana. Leirien suhteen kevät näyttää siis ihan hyvältä. Pitkästä aikaa saisin treenattua suunnistustakin oikein kunnolla.

Worst case scenario on tietysti se, että Ruotsissa on kaksi metriä lunta maalis-huhtikuussa. En ihmettelisi yhtään.

Right direction

2008-01-16T15:35:00.000+02:00

Juoksin lauantaina pitkästä aikaa Ruissalon testijuoksun 8km reitin. Viimeksi olin juossut sen toukokuussa 2006 maratonille valmistavana reippaana harjoituksena. Silloin aikani oli yllättävän hyvä eli 30.32. Tämä on tietysti epävirallinen tulos. TuSsin nettisivuilla olevan ennätyslistan mukaan olen juossut virallisen ennätykseni 35.32 13.3.1999 eli 16-vuotiaana. Tuo pitääkin varmasti paikkansa. En muista juosseeni 8km testiä kovinkaan montaa kertaa, koska yritin usein rimpuilla mukana pitkällä eli ~14,4km reitillä.
Viime lauantaina ohjelmassa oli sopivasti 30min VK-harjoitus, joten päätin lähteä TuSsin testijuoksuun mukaan. Tarkoitus oli vedellä rennon reipasta vauhtia 6km ja sitten jos tuntuu hyvältä niin lisätä vauhtia viimeiselle kahdelle kilometrille. Juoksu kulkikin ihan mukavasti koko matkan. Onnistuin suunnitelmassani täydellisesti. Hyvä treeni tuli tehtyä ja samalla oma virallinen testijuoksuennätys. Uudet lukemat ovat 31.33. Jäin vain minuutin omasta epävirallisesta ennätyksestäni, joka on kuitenkin juostu sortsit jalassa kuivassa kesäkelissä. Oikeaan suuntaan ollaan näköjään menossa.
Innostuin taas sen verran, että pakkohan se on keväällä yrittää 30min alitusta. Sitten onkin aika käydä pitkän testijuoksun kimppuun:D

I Still Haven't Found What I'm Looking For

2008-01-07T15:26:00.000+02:00

72,7 oli vaa´an lukema lauantaiaamuna 5.1. Muutamaa tuntia myöhemmin olivat kellossa lukemat 41.41. Se oli 10km testijuoksun tulos. Tässä tapauksessa ei niinkään testijuoksun vaan reipasvauhtisen lenkin aika. Silti ei voi olla kovinkaan tyytyväinen omaan vauhtiin. Kyllä reippaankin vauhdin pitäisi riittää 40min alitukseen. Vaa´an lukema kertoo sen, että ylimääräisiä kiloja on kertynyt. 72,7kg on 170cm lyhyelle "kestävyysurheilijalle" ihan riittävästi. Viimeksi kun olin "hyvässä juoksukunnossa" painoa oli semmoinen 65-67kg. Eihän tuollainen 6-7kg lisäys missään näy, mutta tuntuu kyllä.

Aloitankin tässä kevääksi juoksukuntoon operaation. Kävin viime lauantaina testijuoksun jälkeen valmentajan kanssa keskustelua harjoittelukauden suuntaviivoista. Määrällä en oikein pysty tänä talvena/keväänä mässäilemään, mutta laatua on tarkoitus lisätä. Tarkoitus on tehdä viikon kolme pääharjoitusta laadukkaasti ja keskittyä erityisesti vauhtiin pk:ta kuitenkaan unohtamatta. Viikon muut harjoitukset vetelen fiiliksen ja koulukiireiden mukaan. Tärkeintä on rytmitys ja hyvä palautuminen. Lisäksi pitää alkaa vähän katsomaan mitä suuhunsa laittaa. Karkin syönti mulla on muutenkin ollut vähäistä, koska suklaata en oikein voi syödä. Nyt pitää myös vähentää leivosten syöntiä ja limsan juontia. Asetankin itselleni julkisen tavoitteen tulevalle keväälle. Se on 10km testijuoksuennätykseni parantaminen 64 sekunnilla. Nykyisen ennätyksen voivat halukkaat etsiä Ankkurin sivuilta:)

Onnelliset kohtaa

2008-01-03T20:18:00.000+02:00

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Vuoden 2007 pettymykset on unohdettu ja vuosi 2008 aloitettu puhtaalta pöydältä. Kirjoittelen lisää omista suunnitelmistani joskus toiste. Nyt on kuuppa jumissa:)

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!

Edessämme on maisema kuin lakana...

2007-12-11T17:45:00.000+02:00

Ylläksen leiri sujui odotusten mukaan. En päässyt tällä kertaa hiihtämään kertaakaan ennen hiihtoleiriä, joten tarkoitus oli hiihdellä omaksi iloksi sen verran kuin jaksaa. Tietysti tarkoitus oli myös saada hyvä startti harjoituskaudelle pienen määräpiikin muodossa.

Elimistön tottuminen hiihtoon oli yllättävän kivutonta. Pystyin oikeastaan heti ensi potkuista lähtien täysipainoiseen hiihtoon. Kelit suosivat melkein koko kahdeksan päivän ajan. Lunta oli Ylläksellä reilusti ja viikon aikana satoi lisääkin kymmeniä senttejä. Uusia latuja avattiin lähes päivittäin. Alkuviikosta hiihdeltiin pertsaa pikkupakkasissa ja pari viimeistä päivää vapaata plussakelissä. Sain pidettyä homman hyvin lapasessa enkä innostunut riehumaan ladulla koko päivää niin kuin joskus.

Palautuminen leirin aikana oli hyvää ja nyt leirin jälkeenkin olo on hyvä. Olisin varmaan voinut treenata enemmänkin, mutta ei siinä välttämättä järkeä olisi ollut. Mitään sen kummempaa palauttelua en tunne tarvitsevani. 10 päivän päästä on syksyn opiskelut paketoituna ja joululoma voi alkaa. Tammi-helmikuussa on luvassa jälleen hieman kovempaa koulumättöä, mutta eiköhän siinä sivussa lenkillekin ehdi.

Yhteenveto

2007-11-20T23:07:00.000+02:00

Mäksä, Mädi ja Toukokin ovat julkaisseet jo omat kausiyhteenvetonsa. Itse en mitään jäätäviä analyysejä halua tehdä, vaikka ehkä pitäisikin. En vain koe, että saisin siitä mitään irti. Olin vain taas viime kaudella niin paska, että ei siihen mitkään spekuloinnit auta. On vain harjoiteltava, paljon ja kovaa. Eikä sekään välttämättä riitä.

Sen verran voin kertoa, että harjoittelunihan on ollut jo pitkään nähtävissä Orienterare.nu-sivuston träningsdagbokissa. Näkyvillä tosin vain polareille. Sieltä voi kukin kiinnostunut käydä katsomassa ja ihmettelemässä. Tunteja kertyi viime kaudella sen verran, että tulosten olisi voinut olettaa olevan paljon parempia. Selittelemään en lähde, mutta kaikki ei kuitenkaan ole harjoittelutunneista tai asenteesta kiinni. Joskus sitä vain on vammoja ja sairauksia, jotka ovat menestymisen esteenä. Ei siitä sen enempää.

Heh, tulipas negatiivissävytteinen "analyysi." Ei tässä nyt kuitenkaan kirvestä olla heittämässä kaivoon. Iloisella mielellä olen aloittanut harjoittelun tulevaan kauteen 2008. Tarkoitus on harjoitella harjoitusohjelman ja fiiliksen mukaan, tietysti enemmän ja paremmin kuin viime kaudella. Paljon on tehtävää varsinkin vauhdin ja suunnistuksen sujuvuuden kanssa. Maastossa on käytävä useammin kuin viime keväänä ja kesällä olisi myös harjoiteltava kunnolla, töistä huolimatta. Tiedän, että potentiaalia parempiin tuloksiin on. Jotenkin se pitäisi vain kaivaa esille.

Tästä eteenpäin ystäväni Tuomo Mäkelän sanoin: "On vain painettava pää rintaan ja jatkettava kohti uusia pettymyksiä."

Minne katosi päivät

2007-11-17T11:36:00.000+02:00

Hiljaista on ollut kirjoittelemisen kanssa, mutta aivan se ja sama. Olen yrittänyt hoitaa opiskeluja eteenpäin parhaani mukaan ja siinä sivussa saada itseäni fyysisesti sellaiseen kuntoon, että jaksaisin harjoitella. Helppoa ei ole ollut mikään. Motivaatiota kumpaankin osa-alueeseen onneksi löytyy. Mielessä siintää jo Tiomilan yö ja mahdollinen vaihto-opiskelu Ruotsissa/Norjassa. Mutta katsotaan mitä tapahtuu.

NSM-reissu oli hieno keikka. Paljon matkustusta, vähän nukkumista, jonkin verran alkoholin nautiskelua ja pari urheilusuoritusta väliin. Raskas setti, mutta kannatti käydä. Toivottavasti ei tarvitse enää kovin moneen NSM:iin osallistua:) No, pari seuraavaa kisaa ovat onneksi lähellä.
Syksyn aikana oli siis kolme kovemman luokan kilpailumatkaa ja yksi kovemman luokan firman risteily. Siihen kun lisätään kaikki muut setit ja matkustelut niin homma oli valmis. Olen ilmeisesti todellakin huonossa kunnossa tai sitten vain tulossa vanhaksi. NSM:n jälkeen olin viikon aivan pönttö sekaisin. En jaksanut nukkua enkä olla hereillä. Onneksi väsymys meni kuitenkin nopeasti ohi.

Tänä viikonloppuna olisi ollut kolme hauskaa tapahtumaa, johon olisin voinut osallistua. Elikkäs kesätyöpaikan juhlat Turussa, KeparDin sählyturnaus Tampereella ja Ankkurin leiri Kisakeskuksessa. Jätin kaikki väliin. En vain jaksanut lähteä mihinkään. Ankkurin leirille olisin lähtenyt jos se olisi ollut Tampereen seudulla niin kuin aluksi piti. Sählyturnauksen ja sadonkorjuujuhlan meiningit on jo nähty. Seuraavana ohjelmassa on taas kuitenkin matkustustusta eli hiihtoleiri Ylläksellä. Sieltä suoraan Ankkurin leirille Kellarille. Palaillaan.

Matkustelua ja koulua

2007-10-29T16:13:00.001+02:00

Viimeiset viikot ovat olleet tiukkaa settiä. Laivamatkoja on takana tältä syksyltä kolme ja edessä yksi. Suoritettuja kursseja koulussa kolme ja edessä monta. Harjoitustöitä ja -tehtäviä on tullut väännettyä ja siinä sivussa vähän lenkkeiltyäkin.

Viime viikonloppuna oli Smålandskavlen. Tuo perinteisesti kaudenpäättävä viestikisa Ruotsissa. Ankkurilta ei ollut tällä kertaa kuin yksi joukkue mukana, joten minäkin jouduin etsimään joukkuepaikkaa muualta. Onneksi joukkuepaikka löytyi kasvattajaseurasta ja näin meikäläisen osalta 10. Småkke oli tosi asia. Tällä kertaa Småkkessa oli hieno keli ja maasto. Nautin suunnistuksesta enemmän kuin kertaakaan tällä kaudella. Vauhti ei ollut huimaa eikä olokaan kovin herkkä, mutta silti oli kivaa.

Ensi viikonloppuna on tuloillaan NSM tai OPM eli opiskelijoiden pohjoismaiset mestaruuskisat Trondheimissa. Matkustustunteja ja kilometrejä tulee riittävästi ja pari kisaakin banketteineen olisi suoritettavana. Reissun jälkeen olo saattaa olla hyvinkin rapea. Viikon lepo matkan jälkeen on varmasti paikallaan ja sitten voi taas alkaa miettimään tulevia.
Ensimmäiset seuran leiritkin ovat tuloillaan jo marras-joulukuussa. Siitä se sitten taas lähtee.

25-manna

2007-10-08T14:57:00.000+03:00

Oli kivaa. Reittiselostus tulossa ensi viikonloppuna.

edit:
oli tosiaan kivaa, mutta nyt on luvassa koulusykintää parin viikon ajan, kirjoittelen taas myöhemmin

lopun alkua

2007-09-30T14:45:00.000+03:00

ei tultu. luulin ja tunsin, että tänään olisi hyvä päivä. ei ollut.

ei oo helppoo

2007-09-23T19:51:00.000+03:00

Jos haluaa pärjätä hyvin suunnistuksessa, pitää harjoitella suunnistusta. Tämän viisauden keksin ihan itse tänään. Oli muuten todella vaikea suunnistaa ja juosta maastossa reilun kolmen kuukauden tauon jälkeen. Keskimatkan karsinta meni joten kuten, koska se oli maastopohjaltaan ja suunnistuksellisesti niin helppo. B-finaaliin starttasin innolla, mutta jalat olivat aivan hapoilla enkä löytänyt ykköstä suoraan. Päätin sitten säästellä viestiin. Viestissä jalat olivat yllättävän hyvät, mutta en pysynyt kartalla yhtään enkä myöskään osannut juosta vaikeakulkuisessa maastossa. Takkiin tuli reilusti koko ajan. Harmi sinänsä, koska tuli taas annettua varsin negatiivinen kuva omasta kunnosta ja taidoista. Mutta ei auta valittaa, itse olen valintani tehnyt. Lähdin kesällä löysäilylinjalle ja pidin tarkoituksella lomaa suunnistuksesta.
Viikonlopun kisoissa oli kuitenkin kivaa, tuloksista huolimatta. Onneksi hauskoja kisoja on vielä jäljellä tällekin kaudelle. Luulen, että kaikista uhkauksista huolimatta harjoittelen talvella ja keväällä taas innokkaasti. Vielä ei ole aika laittaa nastareita naulaan.

Opiskelija

2007-09-12T19:48:00.000+03:00

Opiskelut jatkuvat täydellä tehollaan. Luentoja, harjoitustöitä ja demoja riittää. Ehkä tästä joskus tulee valmistakin:)
Lenkilläkin olen käynyt muutaman kerran. Kovissa reeneissä on kulkenut hyvin, mutta vauhtia en osaa arvioida. Päätin sittenkin lähteä SM-keskimatkalle ja viestiinkin jos mahdun joukkueeseen. Arvasin, että jossain vaiheessa halu kilpailla palaa. Nyt se on palannut. Onneksi, nimittäin kauden pääkoitokset ovat vielä edessä.

30.4-29.8

2007-08-31T10:15:00.000+03:00

Likimain neljän kuukauden kesätyösetti päättyi keskiviikkona. Parin viimeisen viikon aikana olin ajoittain melko hajalla, lähinnä henkisesti. Töissä on loppujen lopuksi ihan kiva olla, mutta onhan se myös mukavaa kun se loppuu. Sama työpaikka odottaa taas ensi kesänä. Tarvitsevat näköjään kunnon työmiestä, kun haluavat meikäläisen siellä pitää. Ja mikäs siinä. Eipähän tarvitse keväällä stressata ja käyttää energiaa työpaikan hakuun.
Fyysinen kunto katosi jälleen kesän aikana. Se nyt on tietysti aivan normaalia minun kohdalla. Työt vie osansa ja allergiat myös. Näiden kahden tekijän seurauksena motivaatio laskee ja näin syksyllä suorituskyky on lähellä nollaa. Siitä on sitten taas hyvä lähteä rakentamaan. Koulua on ohjelmassa tulevana lukuvuonna ihan riittävästi, mutta aina jossain välissä ehtii lenkilläkin käymään. Ei kannata polttaa itseänsä loppuun, varsinkaan koulun kanssa. Sunnuntaina on edessä taas muutto Keski-Suomeen ja maanantaina starttaa ensimmäinen kurssi.
SM-kisat jätän suosiolla väliin tänä syksynä. En ole suunnistanut kertaakaan Jukolan jälkeen, mutta ajattelin aloittaa senkin harrastuksen taas jossain iltarasteilla. Mahdollisesti käyn kokeilemassa kuntoani Oravatonnissa ja sitten alkavatkin kansainväliset kisat 25-mannan, Småkken ja NSM:n muodossa. Toivottavasti herään ennen kuin syyskuu päättyy:)

TJ7

2007-08-22T15:34:00.000+03:00

Viime viikko meni yövuoron merkeissä. Aamuyön tunteina oli välillä raskasta, mutta onneksi sain päivisin nukuttua riittävästi. Silti elimistö oli melkoisen sekaisin. Aivan kuin olisi ollut krapula päällä koko ajan. Totesin myös, että mielummin istun toimistossa kauluspaita päällä kuin peruuttelen traktoria peräkärryineen pimeässä ja sumussa lastauslaituriin kello 4 aamuyöstä. Luulisin, että opiskelumotivaatio lienee taas huipussaan. Yövuorot on nyt kuitenkin tehty ja työpäiviä on jäljellä noin seitsemän. En tiedä olenko töissä koko ensi viikkoa, koska on kaikenlaisia asioita hoidettavana. Opiskelut jatkuu taas täydellä tehollaan viikolla 36.

...

2007-08-17T16:13:00.000+03:00

"Lomassa suojaisan lehdon
jossa vartensa suoraksi saa
minä vaipuisin sammalen kehtoon
ja nukkuisin aamulla herroiksi vaan
jos ei yö olis rengikseen palkannutkaan
niinpä levolle hyvästit heitän"

Viikate

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai

2007-08-12T19:32:00.000+03:00

Ryhdistäydyin tosiaan kuluneen viikon aikana. Koko viikko oli pelkkää nautintoa. Kävin kuutena päivänä lenkillä. Oli hienot kelit ja sopivaa lenkkiseuraakin löytyi. Riemu ei kestä kuitenkaan kauaa koska seuraavalla viikolla on luvassa kesän ensimmäinen ja onneksi myös viimeinen yövuoroviikko. Jos yövuoro ei itsessään vielä vtuttaisi yhtään niin kerrottakoon että se on myös 12h mittainen eli 18-06. Eli ensi viikolla tuskin on luvassa mitään erikoista urheilurintamalla. Eikä varmaan millään muullakaan rintamalla.

Sjuk+frisk

2007-08-05T21:51:00.000+03:00

Otin pienet kesäflunssat tähän saumaan. Viisi päivää on ollut nokka tukkeessa ja olen odotellut kuumettakin, mutta ei ole näkynyt. Tänään hermo petti ja pidin pienen liikuntapäivän eilisen pubipäivän vastineeksi.
Eilen tosiaan lähdettiin muutaman kaverin kanssa jo puolilta päivin kiertelemään lähiöpubeja. Matkattiin bussilla tai kävellen lähiöstä toiseen ja käytiin testaamassa pikkupubien tarjonta. Ihan hauskaa oli ja yllättävän mukava tunnelma monessakin paikassa. Ilta päätettiin Mäen Vares-kirjoista tuttuun Uuteen Apteekkiin. Onneksi jätin kuitenkin Talonmiehen Vapaapäivät väliin, koska...
...tänään oli niin hieno päivä, että oli pakko lähteä harrastamaan liikuntaa. Tourin voiton kunniaksi Discoveryn paita päälle ja polkemaan. Tukkoista oli meno. Muutaman tunnin palauttelun jälkeen sää ulkona oli edelleen kaunis joten päätin lähteä kävelemään. Kävelemään siksi että parin tunnin pyöräily flunssan jälkeen teki jo varmaan hyvää ja toiseksi pohje oli edelleen jumissa ja kolmanneksi oli niin lämmin keli etten olisi juosta jaksanutkaan:)
Toivottavasti ensi viikolla on hienoja ilmoja, jotta voisin ryhdistäytyä ja käydä jopa juoksulenkillä.

Luulin, mutten tiennyt...

2007-07-30T10:50:00.000+03:00

Viisi viikkoa töitä jäljellä ja heti syyskuun ekalla viikolla on edessä paluu opiskelujen pariin. Alan varmaan tulla vanhaksi, koska tänä kesänä olen taas moneen kertaan miettinyt sitä, että mitä haluan tehdä isona. Vastausta en ole pystynyt selvittämään.
Laiturillakin tuli käytyä 3x viime viikolla. Kahtena iltana oikein teltassa ja lauantaina sitten vain aistimassa tunnelmaa ja jatkoille Börssiin. Rahaa ja terveyttä kului, mutta hauskaa oli.
Urheilusta en jaksa sanoa oikein mitään. Vtuttaa vaan kun aina on joku paikka hajalla. Onneksi on pyöräily. Siinä en ole vielä saanut itseäni rikottua. Nautin kun saan istua pyörän päälle ja polkea reidet hapoilla vastatuuleen. Hienointa on tietysti kaunis auringonpaiste, uusi asvalttipinta ja myötätuuli. Näitä komponentteja on vaan niin kovin harvoin käytettävissä.

Hieno viikonloppu

2007-07-22T19:47:00.000+03:00

Vähän hiljaista on taas ollut blogiin kirjoittelemisen kanssa. Iloa harmaaseen arkeen toi tässä viikonloppuna olleet jo kauan odotetut hääjuhlat. Tammisen Jamppa ja Järvenmäen Hanna tahtoivat toisensa Pöytyän kirkossa lauantaina. Kyyneleitä sai oikein pidätellä parin astellessa alttarille. Kaikki sujui hienosti ja juhlat jatkuivat aamuun asti. Fiilikset olivat todella mahtavat.

Muuten arki onkin ollut samaa tahkon kiertämistä. Töitä, touria ja laiskottelua. Lenkkeily on jäänyt turhan vähälle. On ollut kaikenlaisia urheilua tärkeämpiä juttuja ajateltavana eikä motivaatiokaan ihan huipussaan ole.

Kiirettä pitää...

2007-07-09T23:21:00.000+03:00

...ei nyt oikeesti, mutta ei jaksa oikein tehdä mitään ylimääräistä. Työnteko ei ole ihmistä varten. Ei ainakaan tuntipalkalla 8h päivässä 5krt viikossa. Ei vaikka töissä on periaatteessa hauskaa ja mukavia kavereita. Viikon kun käryää töissä niin pakkohan se on viikonloppuna rentoutua ja lähteä viihteelle. Viikonloppuisin onkin on ollut kaikenlaista vääntöä ja kalenteri on piukassa pitkälle syksyyn. Motivaatio opiskeluunkin on taas kohonnut uusiin ulottuvuuksiin ja syksyllä onkin tarkoitus opiskella hieman aiempaa tiukemmin.
Jukolan jälkeen oli tarkoitus kuntouttaa nilkkaa ja käydä lenkillä fiiliksen mukaan mahdollisimman paljon. Juoksulenkkeilyn sain unohtaa heti Jukolan jälkeisellä viikolla. Jostain syystä pohkeen alaosa löi sellaisen jumin ja kivun ettei ole ennen nähty. Syynä on varmastikin nilkan varomisesta johtunut vähän toispuoleinen askel. Hierojakin sattui olemaan juuri pahimpaan aikaan sairaslomalla. Mutta eipä tuo nyt kauheasti ole menoa haitannut. Olen saanut pyöräillä sydämeni kyllyydestä ja odotella Tour de Francen käynnistymistä. Hyvin on pyörä kulkenut ja täytyy varmaan pian alkaa kattella vähän parempaa fillariakin, vanha Bianchi kun ei enää riitä:) Hiilikuitua sen olla pitää.

Jukolan huumaa!

2007-06-18T18:44:00.000+03:00

Tulihan se Jukola kuitenkin. Huonolta näytti, koska nilkka ei meinannut parantua millään. Eihän se täysin kunnossa ole vieläkään, mutta kesti 7,5km yllättävän hyvin.
Olin varmaan ensimmäistä kertaa Jukolassa ikäänkuin kuntoilijan ominaisuudessa. Venlojen viestiä oli tosi mukava seurata lämpimässä auringon paisteessa ja seuran teltalla tunnelma oli hieno. En nukkunut kisaviikonlopun aikana yhtään ja ennen omaa juoksua ei jännittänyt pätkääkään enkä pahemmin stressannut, vaikka verrytellessä ei kulkenut mihinkään.
Pitkän odottelun jälkeen pääsin metsään. Antti oli ottanut vähän koukkua eikä muutenkaan ollut vissiin paras päivä.
Lähdin matkaan rennosti kiihdyttäen, mutta unohdin kokonaan suunnistaa. Vetelin uraa pitkin jonnekin ja sitten olinkin jo 50m rastista ohi. Vajaan parin minuutin kiemurat heti kärkeen. Kakkonen löytyi hyvin ja sitten olikin aika kokeilla miten juoksu kulkee. Lakasen Jonne tuli veturiksi ja iskin peesiin. Mukavasti kulki, mutta en siinä vauhdissa oikein pystynyt varomaan nilkkaa joten hiljensin vauhdin jälleen vähän rauhallisemmaksi. Nelonen näytti helpolta ja saisin jopa vähän polkua alle. Tarkoitus oli juosta maastossa rauhallisesti ja hyvällä alustalla kovaa. Juoksinkin sitten polkua kuin loppusuoraa ja ei siinä taas karttaa tullut katteltua. Rastille taas parin minuutin koukut. Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin jättää virheet pois. Ei tässä hölkkävauhdissa pitäisi virheitä tehdä. Onnistuinkin tavoitteessani ihan hyvin melkein maaliin asti. Pieniä sekunneissa laskettavia koukkuja tietysti tuli muutama. Yksi tie/pururatapätkäkin löytyi. Juoksin sen taas kovaa, vaikka käytinkin puolivälissä olleen juomarastin hyväkseni. Toiseksi viimeiset rastit olivat pahoja ja siellä tehtiin paljon virheitä. Tietysti tein itsekin siinä reilun minuutin källin. Miten voikin olla aivot niin off-asennossa. Loppusuoralla otin vielä kunnon kirin ja nautiskelin fiiliksestä. Kiri oli ilmeisesti niin kova että A-P myöhästyi lähdöstä puolisen minuuttia.
Virhettä tuli aivan liian paljon, mutta niin tuli muillekin. Juoksu maastossa tuntui vaikealta. Eihän tuo nilkkavaivaiselle kovin hyvä maastopohja ollut. Alussa olin turvallani koko ajan, mutta loppua kohti tasapaino parani ja pystyin juoksemaan rennommin. Kiva oli kuitenkin suunnistaa.
Nyt aion parannella nilkan kerralla kuntoon ja jätän suunnistustouhut ainakin heinäkuun loppuun asti. Sitten siirryn taas maastoharjoitteluun ja alan käydä suunnistamassakin. Toivottavasti suunnistusnälkää löytyy taas syksyllä. En osaa sanoa milloin olen taas kisoissa viivalla. Katsellaan sitä sitten elokuussa. Voin luvata, että blogi päivittyy ainakin kerran viikossa.

Då kom den dagen jag inte trodde fanns

2007-05-30T16:01:00.000+03:00

Nilkka ei ole edelleenkään kunnossa. Ensi tiistaiksi sain ajan lääkärille. Tie vie varmaankin röntgeniin, jossa ei varmaankaan näy yhtään mitään. Sitten mennään magneettikuvaan, josta sitten selviää mitä nilkasta löytyy. Olen jo henkisesti valmistautunut jättämään Jukolan väliin ja alan keskitymään 25-mannaan ja Småkkeen.
Motivaatio on ollut muutenkin todella koetuksella. Pari sataa tuntia hyvää harjoittelua tänä vuonna ja silti kaikki kisat ovat taas menneet pitkin vttuja. Ei sillä etteikö harjoittelu olisi kivaa. Enhän harjoittelisi lainkaan jollei se olisi kivaa. Tulokset eivät vain oikein kompensoi harjoittelun takia tehtyjä uhrauksia. Toisin sanoen monesti olen lähtenyt lenkille vaikka olisi ollut "tärkeämpääkin" tekemistä. Urheilu on aina ollut etusijalla. Nyt olen yllätyksekseni miettinyt usein että onko tässä mitään järkeä? Pitäisiköhän vaihtaa järjestystä? Täytyy katsoa mitä tapahtuu ja miten selviän kesästä.

mens sana in corpore sano

2007-05-23T09:32:00.000+03:00

Nilkka on ollut telakalla kohta pari viikkoa. Normaalia elämää se ei tosin enää haittaa. Tasaisella alustalla ja ylämäessäkin pystyy jo juoksemaan ihan rennosti. Epätasaisella alustalla juoksusta ei taas tule mitään. Pienikin hallitsematon jalkaterän ylös taittuminen aiheuttaa aivan järjettömän vihlaisun nilkan etuosassa. Ei tässä oikein voi muuta kuin odotella parantumista. Sprinttiin lähden näillä näkymin juoksemaan, mutta tuskin lähden Lakeuden viestiin.

Töissä on ollut toistaiseksi ihan leppoisaa. Ylitöitä ei varmaankaan ole tiedossa juurikaan ennen juhannusta. Sitten alkaakin pikkuhiljaa kurkkuhelvetti ja silloin joutuu sykkimään. Yritän parhaani mukaan välttää yövuorot ja ylityöt muutenkin. Treenikin on maistunut mukavasti työn ohessa. Nilkkaongelmista huolimatta on ollut ihan mukava käydä vähän urheilemassa. Kilpapyöräkin on kaivettu esiin ja viime viikolla tuli avattua kausi reilun 200km:n viikkomäärällä.

Show must go on.

Jukolaleiri

2007-05-14T15:45:00.000+03:00

Viikonloppuna oltiin Jukolaleirillä Lapualla. Ei jäänyt tästäkään reissusta oikein mitään käteen. Ensimmäisen treenin ensimmäinen rastiväli ja nilkka hajalle. Astuin jotenkin huonosti kiven päälle pelkällä päkiällä ja siitä jalkaterä taittui ylöspäin. En ehtinyt ponnistaa tai jännittää jalkaa yhtään. Sattui niin prkeleesti. Keräilin siinä hetken ja jatkoin matkaa. Vajaan kilometrin pystyin juoksemaan kovaa, mutta sitten nilkka alkoi tuntua tosi löysältä ja muljahteli koko ajan uudelleen. Jatkoin hölkkävauhdilla radan loppuun, joka tietysti tässä tilanteessa oli erittäin fiksu ratkaisu. Reenin jälkeen en pystynyt oikein varaamaan painoa jalan päälle. Aamulla jalka kesti sen verran että kävin kävelemässä maastossa, mutta ei se oikein hyvältä tuntunut. Tässä vaiheessa oli jo selvää että sunnuntain kisat jää väliin. Nyt nilkka on edelleen turvoksissa ja kipeä, mutta en usko että siitä mikään sen kummemmin rikki on. Keskiviikkona käyn kokeilemassa juoksua ja torstaina pitäisi olla viivalla Prismarasteilla. Jos kipu ei hellitä on edessä lääkärireissu ensi viikolla.

FinnSpring

2007-05-14T15:35:00.000+03:00

FinnSpring-viikonlopusta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Henkilökohtaisen runnoin läpi huonolla kululla. Tietysti tein tämän kevään tapaan myös paljon virheitä. Haluaisin juosta paljon kovempaa mihin pystyn ja siksi tulee virheitä kun suunnistus jää jalkoihin. Tästä pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon. Pitäisi vain tyytyä siihen vauhtiin mitä jaksaa eikä yrittää väkisin.

Viestissä olin aivan nahka. Olin avausosuudella, joka ei todellakaan sovi meikäläisen elimistölle. Olinkin jo alkukiihdytyksen jälkeen viimeisenä ja sillä sijalla taivalsin koko kisan läpi. Harmitti todella paljon seurakavereiden puolesta. Ei ollut kivaa missään vaiheessa.

Tiomilajuoksu 07

2007-05-08T15:58:00.000+03:00

Hyvät lukijat, tässä pieni kertomus tiomilan yöstä.
Odottelen väliaikoja screenin edessä samalla vähän verkkailen. Masennun hetkeksi kun huomaan Macon jääneen reilusti kärjestä, hetken kuluttua Jusu saapuukin yllättäen rastille kärjen vauhdissa. JESJES. Ei muuta kuin vaihtoalueelle. Fiilis on aika hyvä ja seurailen Timon täpisemistä. Sitten Timo pääseekin jo irti ja toivon että pääsisin pian perään. Eikä kulu kauaa kun Jusu jo näkyy loppusuoralla eikä ole paljoa ykköstä perässä. Tässä vaiheessa itsellekin iskee pieni jännityksen poikanen, joka toisaalta on vain hyvästä. Karttaa ojentaessa Jusu huutaa jotain kompassin käytöstä. Tarkistan numeron kartasta ja säntään matkaan.

K-1
Koolle saa laputtaa hyvän matkaa stadionia. Tsekkailen siinä nopeasti radan läpi, totean että meilläkin on varvaus. Rastiväli ykköselle (55) näyttää helpolta, mutta rastinotto ei. Päätän vedellä mäen yli ja tarvittaessa varmistaa pellon kulmasta. Koolta singahdan suoraan suohon. Hetken kuluttua olen siellä vyötäröä myöten. Aivan helmee. Rastialueen pusikoissa pyörii jengiä ihan simona ja löytyyhän se rastinkin pienen mutkan kautta.

1-2
Kakkoselle (59) suuntaan letkan perään mäen reunaa suon yli kivelle. Aika helppo rasti.

2-3
Lähden lyömään. Ohitan polulla porukkaa reilusti ja leimaan rastilla 63 Tommilan kanssa yhtä aikaa.

3-4
Helppo väli aukon yli sillan ylitykseen.

4-5
Sillalla on kasassa kaamia letka. Nyt on hyvä fiilis. Sillan jälkeen letka jatkaa kuitenkin suoraan sillan suuntaisesti metsään. WTF. Hyppään sivuun, katson karttaa ja kompassia ja kurvaan 90 astetta vasempaan. Se siitä letkasta. Etenen rastia (42) kohti hieman epävarmoissa tunnelmissa. Ketään ei näy missään. Maasto on todella huonoa ja epämääräistä. Rastiharjanne on kuitenkin selkeä ja taas pienen mutkan kautta lipulle.

5-6
Seuraava väli näyttää taas aivan priimalta (122). Ei muutakuin kompassi tanaan ja menoksi. Onneksi kuviorajat ovat selkeät ja rastia ennen olevat kumpareet myös.

6-7
Herkkumaasto jatkuu, seiskalle (139) lähden polkukiertoa. En tiedä oliko se nyt paras ratkaisu. Runnon pöpelikössä etiäpäin ja tupsahdan tielle juomarastista vasemmalle. Juoksen juomapaikan ohi, jatkan polkua ja hyppään taas pusikkoon. Vieläkään en näe ketään missään. Vihreä on niin paskaa etten meinaa päästä eteenpäin. Mietin menisköhän letka kovempaa, no menisi. Vihdoin paska loppuu ja kiipeän rastimäelle. Rasti on helppo ja poimin sen sujuvasti.

7-8
Helppo nakki (125)

8-9
Kompassi taas tanaan ja hakkuun reunaan, rasti (95) on taas varsin helppo.

9-10
Aidan läpi pääseminen osoittautuu melko vaikeaksi. Ihmettelen pusikossa tovin ennenkuin löydän oikean kohdan. Sillan ylityksessä näen IL Tyrvingin jannun ja juoksen hänet kiinni.

10-11
Tiemme eroavat heti metsässä. No, enhän mä apua ole tähänkään mennessä tarvinnut. Olen rastille (71) mennessä kuitenkin melko kahvilla polkujen kanssa, mutta osun kuitenkin oikeille urille ja rasti on taas ihmeen helppo.

11-12-13-K
Rastikumpare (107) näkyy kauas ja juoksen vain leimaamaan. Varvausrasti (100) tuottaa yllätten pienen koukun. Kadotan suunnan tiheikössä ja koukkaan hiukan vasemmalle. Ja sitten taas juostaan. Olen ilmeisesti tässä kohtaa Tyrvingin kaveria 27sek edellä.

K-14
Kadotan suunnistusajatuksen täysin stadionilla. Olen aivan kuutamolla heti koon jälkeen, vaikka tarkoitus oli edetä sujuvasti stadionin reunaa kohti ojanylityspaikkaa. Siitä polkua rastin (79) tuntumaan ja thätsit. Eksyn johonkin vasemmalle ja nousen ison mäen reilusti huipun vasemmalta puolelta, löydän kuitenkin polun ja lähden mielestäni oikeasta kohtaa rastille mutta ei oikein osu. Tulen johonkin kumpareen tapaiselle, jossa on rasti. En oikein ymmärrä. Päätän lähteä takaisin polulle. mutta sitten huomaan heijastimen ja onneksi on oma.

14-15
Ampaisen vauhdilla polulle ja katselen oikeaa suuntaa. Rasti (157) vaikuttaa helpolta. Löydän jotain uran tapaista alle ja rullaan pienen koukun saattelemana rastille. Helsingin Suunnistajien jamppa leimaa juuri ennen.

15-16
Suuntaan stadin kaverin perässä pellolle ja katselen, että tosta noin vaan polkuja pitkin rastille (37) asti. Pellon jälkeen HS:n kaveri lähtee johonkin aivan ihme suuntaan. Itse jatkan oikealle polkua. Jotenkin tuntuu, että polut eivät mene aivan niin kuin kartassa. Ylitän ojan ja olen muka kartalla. Siitä 50m ja mikään ei enää täsmää. Polkuja menee joka suuntaan, isompia ja pienempiä. Ympärillä pelkkää pusikkoa. Katson suuntaa ja jatkan matkaa. Jostain on pakko saada kiinni. Samoilen eteenpäin ja tulen isolle polulle. Porukkaa tulee vastaan. Sitten keksin mahdollisen paikan, jossa voisin olla. Jatkan mielestäni oikeaan suuntaan ja tulen rastin lähistölle. Siinä näkyy jotain muutakin porukkaa ja joku kysyy koodia. Samaa rastia etsivät. Ei kyllä vieläkään näytä oikealta paikalta, mutta huomaan kuitenkin lipun ja oikea rastihan se on. Vitutus on melko suuri rastin löytymisestä huolimatta.

16-17
Takaisin polulle ja hirvittävä spurtti rastille (58). Nyt äkkiä pois.

17-18
Vedän vielä huonon suorituksen kruunuksi kunnon turvat ennen viimeistä.

18-M
Pakko yrittää vielä juosta. Ihan kuin kovalla kirillä voisi vielä paikata jotain.

Tälläistä tällä kertaa. Oli taas mukava kävellä teltalle kun on ensin vetänyt vituiksi. Tuttua hommaa meikäläisen kohdalla. Tyrvingin kaveri oli lähes 6min ennen ja HS:n jamppa lähes 3min ennen vaihdossa. Että näin.

Ankkurisydän

2007-05-03T10:42:00.000+03:00

Olipas mahtava Tiomila. Osuudet 2-6 rahvaan joukossa ja sitten ryminällä kärkeen. Täytyy sanoa että kyllä siinä pitkän yön aikana vitutti. Sija ~25 ja kärkeen vajaa 20min. Harvemmin nykyviesteissä noin kaukaa noustaan kymppisakkiin. Mutta sitten Mäksän ja Sashan juoksut herättivät Ankkurileirin. Fiilikset nousivat kertaheitolla kun Sasha kelasi kymmenentenä vaihtoon ja Pauke pääsi vielä hyvään letkaan. Ääni alkoi olla jo vähän lopussa kun Pauke rullasi kevyesti vaihtoon ja Max lähti lyömään ankkuriosuutta. En tässä vaiheessakaan vielä täysin uskonut kuudenteen sijaan, samassa letkassa läksivät kuitenkin joukkueet sijoilla 6-14. Mutta Max on vaan niin jäätävä äijä. Sieltä tultiin kaamian kirin kanssa. Ja siitä se juhlinta sitten alkoi. Kakkonenkin juoksi pitkästä aikaa 100 joukkoon. Sekin oli hienoa. Ykkös- ja kakkosjoukkue tekivät kumpikin hyvän suorituksen. Ei voi sanoa että huippusuorituksen, koska parannettavaa jäi reilusti. Silti sijoitukset olivat tosi hienot. Se kertoo Ankkurin tasosta tällä hetkellä. Täältä vain tullaan, ei voi mitään:)
Kiitokset kaikille.

Huomenissa julkaisen matkakertomuksen kolmannen osuuden tapahtumista.

Ei mitään uutta

2007-04-22T16:08:00.000+03:00

No enhän mä niitä uusia lääkkeitä sitten saanutkaan viikonlopuksi vaikka niin oli tarkoitus. Happi oli vähissä, joten päätin pitkän arpomisen jälkeen lähteä ysirastilta kohti kilpailukeskusta. Alkaa kyllä jonkin verran syödä miestä, kun tiedän että kunto on kohdallaan, mutta en pääse sitä käyttämään. Ensi viikolla on pakko saada terveys kuntoon, jotta tiomilassa kulkee. Siellä on onneksi lyhyttä yöosuutta luvassa ja se sopii tähän tilanteeseen loistavasti.

Työt odottavat

2007-04-18T17:01:00.000+03:00

Jesjes, Tiomilan jälkeen maanantaina iltavuoroon. Eipähän tarvitse viettää vappua tänäkään vuonna. Ei siinä tosin mitään juhlan aihetta olekaan. Pääasia, että tämä henkilökohtainen konkurssi helpottaa. Toukokuun alun ja elokuun lopun välinen aika tulee taas olemaan melko työntäyteinen. Kolmivuorotyötäkin saattaa olla luvassa heinäkuun alusta. Toivottavasti ylitöitä ja yövuoroja ei kuitenkaan hirveästi osu kohdalle.

Työt odottavat myös urheilun saralla. Olen jotenkuten toipunut Kevätyön epäonnistumisesta. En halua sittenkään spekuloida sitä enempää. Toivottavasti meikäläistä tarvitaan Tiomilan kakkosjoukkueeseen johonkin lyhyelle väliosuudelle, vaikka näillä näytöillä voisin yhtä hyvin olla kotiinjäävä varamies. Mäksä sen mulle pimeässä laivan diskossa kertoi: "Olet yhtä hyvä kuin viimeisin suorituksesi." Eli en ole tällä hetkellä juuri mitään.

Kävin myös urheilulääkärillä. Varmaa diagnoosia ei vielä ole, mutta parempia lääkkeitä on tulossa kehiin. Vanhoista ei kuulemma ollut mihinkään. Ilmankos onkin ollut keuhkot vähän tukkeessa. Alan taas lenkkeillä jos uudet mömmöt todella auttavat. Jos ei niin sitten mietitään taas. Suunnistusta olisi kuitenkin kiva jatkaa. Mielellään urheilijana. Tai kyllähän se toppatakkiosastokin käy:)

jee

2007-04-15T10:21:00.000+03:00

Onnittelut jätkille Kevätyön viestin voitosta!! Mahtava seurata seuran menestystä, varsinkin kun voittojoukkue koostuu periaatteessa omista kasvateista ja "oman kylän miehistä."

Oman suorituksen tarkastelun jätän myöhemmäksi ja tuskin se edes ketään kiinnostaa. Sanon vain että olen erittäin pettynyt ja nyt pitää oikeasti miettiä asioita. Jos suoritukset ovat tätä luokkaa niin suunnistus ei ole kivaa ja elämässä on muutakin kuin suunnistus. Palaan asiaan joskus, ehkä.

ZZZ

2007-04-13T11:23:00.000+03:00

Olen ollut leirin jälkeen henkisesti ja fyysisesti alamaissa. Kunto tuntui kadonneen täysin yhdessä yössä ennen Kolmårdskavlenia. Tälläkään viikolla ei ole kulkenut kertaakaan. Jalat ovat aivan tyhjät ja pää myös. Olen kuitenkin yrittänyt pelastaa kaiken pelastettavissa olevan. Kävin hieronnassa, olen venytellyt, levännyt ja katsellut karttoja. Ensi viikolle sain myöskin ajan urheilulääkärille, joten eiköhän se tästä pian selkene.
En ole kuitenkaan missään nimessä luovuttanut! Kevätyön viestissä olen tosissaan mukana ja juoksen kakkosjoukkueen ankkuriosuuden. Joukkue on hyvä ja toivottavasti taistelemme kärkipään sijoituksista. Uskon että pimeä metsä ja otsalampun valo saa taas meikäläisen syttymään. Hyvä kulku on ennenkin yllättänyt ilmestymällä täysin varoittamatta ja elimistön tilasta riippumatta...

Leireilyä Eskilstunassa

2007-04-09T10:06:00.000+03:00

Joo, tuli käytyä pääsiäisleirillä. Porukkaa oli paljon mukana ja meininki hyvä. Kolmeen päivään sisältyi kolme suunnistustreeniä, pari verkkalenkkiä ja yksi kisa. Suunnistuksellisesti leiri sujui kohtuullisen hyvin. Kuntokin tuntui treeneissä olevan kohdallaan. Positiivisiin asioihin voin kirjata myös nilkkojen vahvistumisen. Juoksin kaikki treenit ja kisan ilman teippejä tai tukia. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin järkyttävän huono juoksuvire Kolmårdskavlenissa. En osaa sanoa mistä tuollainen täydellinen kulkemattomuus johtui. Ei sitä oikein voi selittää väsymyksellä tai jumilla, kyllä siinä oli jotain muuta outoa takana. Pitänee käydä taas astma- ym. testeissä jos sieltä vaikka löytyisi taas jotain uutta ja yllättävää. Toivottavasti ongelmiin löytyy ratkaisu mahdollisimman pian sillä kausi kuitenkin jatkuu lauantaina Kevätyön viestillä. Siellä on näillä näkymin yöosuutta tarjolla ja siitähän mä tykkään.

Lukuja

2007-04-02T13:46:00.000+03:00

Treeniä on kertynyt vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana seuraavasti:
~62h juoksu (tie,maasto,matto ja suunnistus)
~39h hiihto (pertsa ja vapsu)
~7,5h pyöräily (spinning+maantie)
~7,5h vaellus (sauvakävely)
~10,5 voima (kuntopiirit+sali)
+ pari tuntia jotain muuta eli yhteensä 128,5h

Nämähän ovat vain lukuja, mutta hauska verrata viime talveen, jolloin vastaavana ajanjaksona mm. hiihtoa tuli 80h, juoksua 20h ja pallopelejä 22h. Nyt on hieman painotukset muuttuneet ja pelejä ei yhtään! En ois kyllä uskonut. Tämä virhe pitää korjata mahdollisimman pian. Mies on näköjään muuttumassa peruskestävyysurheilijanylkyksi:)

Kilpailukausi lähestyy

2007-03-30T14:02:00.000+03:00

Kevät tulee ja minä... myös? Koulu alkaa olemaan tältä keväältä käytynä. Parissa tentissä joutuu ehkä vielä käymään, mutta ei niistä sen enempää. Reilun viikon päästä pitäisi jo juosta viestiä Ruotsissa ja siitä viikon päästä jo Suomessakin. Ei siinä sinänsä mitään kummallista ole. Huiputhan ovat juosseet jo tässä vaiheessa kautta useammankin kisan etelän leireillä tai Spring Cupissa. Tällaiset rivimiehet kuitenkin odottavat vesi kielellä kauden avausta. Onkohan se kunto koventunut yhtään? Löytyykö lippu?
Kausi 2006 päättyi monen asian suhteen erittäin negatiivisissa tunnelmissa. Virheistä on kuitenkin opittu ja uuteen harjoituskauteen lähdin aika lailla puhtaalta pöydältä ja pitkästä aikaa valmentajan avustamana. Huonosta hiihtotalvesta johtuen ja myös tarkoituksella juoksun määrää on lisätty reippaasti. Yllättäen jalat ovat säilyneet toistaiseksi ehjänä ja fiilis on muutenkin ollut hyvä. Kokonaismäärää on kertynyt suunnilleen saman verran kuin parina aikaisempanakin kautena, mutta näkisin että järkeä ja rytmitystä on ollut enemmän. Eteenpäin olen varmasti mennyt, mutta en tiedä riittääkö se. Taitoa en ole vielä päässyt hirveästi treenaamaan, mutta se asia korjaantunee huhtikuun alkuviikoilla.
Toivottavasti suoritukset ovat sellaisia, että voin itse olla tyytyväinen. Mitään stressiä en kuitenkaan aio ottaa. Kulkee jos kulkee.